Pitäs vissiin pakata, lennon lähtöön kun on alle 15 tuntia. Mannertenvälisestä matkailusta on tullut niin rutiinia, että siihen ei osaa enää suhtautua samalla vakavuudella kuin ennen. Tietysti tämä takaisin lähteminen on aina sikäli helppoa, että mukaan pitää pakata kaikki omat tavarat. Tai lähes. Taas jää pussillinen tavaraa tänne. Kattila, paistinpannu, pyykinpesuainetta, ja muutama muu asia. Niin ja polkupyörä tietysti.

Viimeisen parin viikon aikaisesta tuli mieleen vielä yksi kertomisen arvoinen juttu. Viime perjantaina olin nimittäin istumassa iltaa noin 15 hengen porukalla Seattlen itäpuolella. Tarkoitus oli lähteä kotiin jo aika aikaisin, mutta siitäpä ei tullutkaan mitään, sillä koko Interstate 5 -moottoritie oli suljettu kolmen tunnin ajan poliisin etsiessä ammuskelijaa aivan minulle kyydin antaneen kaverini kotikulmilla.

Operaatio oli melko massiivinen, ja homman etenemistä oli kyllä mielenkiintoista seurata livenä, sillä ruudussa vilisi kaikenlaista erikoiskalustoa: helikopteria, SWAT yksikköä ja tarkka-ampujia. Homma kyllä sinällään lässähti, kun selvisi että kyseessä oli pari hölmöilevää teiniä. Kukaan ei loukkaantunut eikä myöskään materiaalisia vahinkoja koitunut. Kalliiksi taisi tulla.