Seattlen lähialueilla alkaa olla vähissä vähänkään mielenkiintoiset kohteet joissa en ole käynyt. Eilen kävin bongaamassa näistä kolme. Ne olivat Port Gamble, Hood Canalin vartta kulkeva tie (US 101) sekä Mima Mounds Olympian kaupungin lähellä. Vaikka kyse oli lähialueilla matkailusta, maileja saatiin matkamittariin 216 (348 km). Näitä tämäntyylisiä kohteita olen yleensä katsastanut silloin, kun syystä tai toisesta ei ole aikaa tai halua tehdä mitään isompaa ja kiinnostavampaa reissua. Eilen nämä molemmat toteutuivat siksi, että olin luvannut olla kaverini luona bileissä jo alkuillasta ja vuorilla olisi joka tapauksessa ollut surkea keli. Eikä kyllä olisi ollut helppoa keksiä jalkapuolelle sopivaa haikkiakaan.

Olympian vuoristo muodostaa sateen katvealueen (engl. rain shadow) johon Seattlekin tavallaan kuuluu. Seattlessa asti katve ei vain toimi kovin hyvin; täällä sataa huomattavasti vähemmän kuin monilla lähialueilla, mutta ei täällä tosiaankaan varsinaisesti kuivaa kesäkuukausien ulkopuolella ole. Mutta Hood Canalillapa vuoret suojaavat näköjään sadepilvien lisäksi muiltakin pilviltä. Siellä nimittäin saatiin eilen paistatella päivää auringossa, mutta heti kun mentiin niin etelään, että vuoret eivät enää suojanneet, päästiin sellaiseen rankkasateeseen jollaisia ei Seattlessa juuri koskaan koe.

Port Gamble oli nopeasti nähty kohde, jonne tuskin olisi menty jos se ei olisi ollut muutenkin valitun ajoreitin varrella. Puutalot valkoisten aitojen takana olivat ihan nättejä, eikä tällaista ole aiemmin Washingtonissa vastaan tullut, mutta eipä tämä nyt suuria tunteita herättänyt.

Hood Canalille pääsy tuntui kestävän iäisyyden, mutta sitä myötäilevä reitti oli lopulta oikein miellyttävä. Hood Canalhan on Puget Soundista lähtevä 80 kilometriä pitkä ja keskimäärin 2-3 kilometriä leveä vuono. Maantie kulkee suurimman osan aikaa todellakin aivan kiinni vesirajassa, joten maisemia sai ihailla ihan ajan kanssa. Täytyy silti todeta, että US 101:n parhaat maisemat ovat ihan muualla. Tunnetuin kohta tällä tiellä lienee muuten Golden Gaten silta, jonka pitäisikin osua reitilleni jo ensi viikolla.

Mima Mounds oli päivän kohteista selvästi kiinnostavin. Metsän keskellä on vajaan kahden neliökilometrin kokoinen puutonn alue, jolla on vieri vieressä satoja pari-kolme metriä korkeita kumpuja. Kukaan ei tiedä, miten kummut ovat muodostuneet. Teorioita on jos jonkinlaisia. Tylsimmät liittyvät jääkauteen, tulivuoriin ja maanjäristyksiin, mutta onpa kumpuja epäilty myös taskurottien tekosiksi. Tämä kumpuihin liittyvä mystiikka onkin paikan suurin vetovoima ja viehätys. Sinällään kummut nyt eivät näytä mitenkään erityisen vaikuttavilta, vaan lähinnä kummallisilta.

Mima Moundsin jälkeen poikettiin vielä kahville Olympian kaupunkiin. Olympia on Washingtonin osavaltion pääkaupunki, ja siellä on sellainen perinteisen tyylinen parlamenttitalo ympäröivine kampuksineen. Parlamenttitaloon pääsi myös sisälle, ja olihan siellä aika prameat tilat. Marmorissa ei ole säästelty. Hauskinta oli kuitenkin tälläkin kertaa vastaantulevien ihmisten katselu, sillä Evergreen State College kerää kaupunkiin varsin boheemia nuorta porukkaa.