Beatles-vaikutteet jäivätkin Egotripin uudesta levystä mainitsematta. Se oli jotenkin niin ilmeinen asia, ettei se tullut blogiin kirjoittaessa mieleen. Ja onhan niitä vaikutteita aina ollut – Knipihin kasvatti muutama vuosi sitten samanlaisen parrankin kuin Paul McCartney kasvatti vuonna 1967 – mutta tällä uudella levyllä ne huomaa sellainenkin, joka on kuunnellut Beatlesinsa vain aivan pinnallisesti.
Mutta keikkaan. Tämähän oli nyt toinen Egotripin keikkatauon jälkeen heittämä keikka. Eilen The Trippers oli Helsingissä, huomenna Turussa. 
Tapansa mukaisesti he aloittavat tauon jälkeisen keikkailun pseudonyymin alla, sanovat harjoituskeikoiksi. Tänään bändi soitti koko uuden levyn ja paljon vanhaa materiaalia – niin paljon että keikka venyi yli kaksituntiseksi. Kaikki oleellinen kuultiin, tärkeimpinä minulle yhä edelleen Polkupyörälaulu, Unihiekkaa ja Koivuniemen herra. Oli muuten paras fillariveto minkä olen toistaseksi kuullut.
Mutta hienointa oli keikan tunnelma. Kun tulin paikalle alle puoli tuntia ennen keikan ilmoitettua alkamisaikaa, paikalla oli noin 20 henkeä. Keikan aikanakin väkeä ei montaakaan yli sataa ollut. Varsin intiimi oli henki. Bändi soitti parhaille tamperelaisille ystävilleen, ja oli tullut rennolla otteella kokeilemaan, miten biisit sujuisivat. Osa meni oikein hienosti, mutta suurimman osan kanssa oli kaikenlaista pientä sekoilua, väärin soittamista ja etenkin sanojen unohtelua. Ja kaikki sillä tavalla "tänään ei haittaa vaikka ei mene putkeen" -hengessä. Itse asiasta keikasta tuli mieleen Scandinavian Music Groupin alkutaipaleen keikat. Tuon mokailun lisäksi nimittäin välispiikit olivat aivan käsittämättömän häröjä. Esimerkiksi: "meidät tunnetaan myös nimellä Lauluyhtye Kieku ja Kaiku" ja "meillä on heavy-tausta, ja se näkyy siinä että kertosäkeet vedetään korkeelta ja kovaa." Ja lisäksi paljon sekavampia juttuja, joita ei voi muistaa.
Ensimmäisten encorejen lopuksi Mikki sanoi että vedetään vielä yksi ässä hihasta. Sitten alkoi Gloria, joka ensimmäisellä yrityksellä päättyi toiseen riviin ja kaaokseen. Toinen yritys päättyi samaan riviin, naureskeluun ja kysymykseen "onko teillä aikaa, me vedetään tää vaikka väkisin?" Kolmas yritys päättyi kertosäkeen alkuun ja totaaliseen repeämiseen. Neljäs yritys alkoi pitkän odottelun jälkeen kertosäkeestä, ja meni kunnialla loppuun.
Toisten encorejen jälkeen Mikki tuli vielä lavalle sanomaan, että tänään oli tullut kuluneeksi tasan 15 vuotta Egotripin ensimmäisestä keikasta. Samalla hän kehoitti lähtemään kotiin, ennen kuin hän toistaa vanhaa tapaansa tulla loppuillasta kännissä soittamaan Eaglesia. Siitähän yleisö innostui vaatimaan Eaglesia, ja Knipikin tuli siihen kannustamaan. No, Mikki alkoi soittaa ja laulaa Desperadoa vaikkei muistanut sanoja, Knipi repeili lavan vieressä aivan täysillä.
3 kommenttia:
Minulta pyysi viikonloppuna yksi romanialainen Egotrippia lainaan. Oli joskus aikanaan kuullut yhden kappaleen ja siita lahtien yrittanyt saada selvaa etta mika ihmeen bandi se oli. Maailmanvalloitusta :)
Oliko noista keikoista joku se missa herra Putro itki?
Olisi hauska tietää mikä se yksi kappale oli ollut.
Ja kyllä, Samuli Putro itki mainitsemallani kevään 2002 keikalla. Tästä tuleekin mieleen, että suurin osa noista hienoista hetkistä on koettu hyvien ystävien kanssa. Ja tuo itkukeikka muuten meinasi jäädä kokematta, mutta onneksi ystäväsi mies oli päättänyt jäädä kotiin, ja sain kun sainkin lipun loppuunmyydylle keikalle. Olen tästä sille ystävällesi ikuisesti kiitollinen.
Uudella Egotripin levyllä Knipi muuten laulaa "olen niin surkea ja säälittäväkin, että mulle varmaan nauraisi tuo Putron Samulikin". Veikkaan että tämäkin on saanut herrasta joitakin reaktioita irti. Minä repesin nauramaan.
Aloin tätä miettiä, ja ei se kyllä ollut 2002 kun Samuli itki. Nimittäin, 2002 soitettiin muun muassaVuokralainen ja Aamuisin uusina, ei-levytettyinä kappaleina, ja silloin olin lavan edessä vasemmalla. Kun Samuli itki, olin keskellä ja aika takana. Vuonna 2006 taasen olin keikalla yksin. Näitä paluukeikkoja onkin siis ollut kolme. Sen itkukeikan on melkein tarvinnut olla syksyllä 2004 ennen Laiska, tyhmä ja saamaton -levyn ilmestymistä.
Lähetä kommentti