Viimeiset kolme päivää menivät työpaikan retriitissä, johon suhtauduin ennakolta vähintäänkin varauksellisesti. Suureksi yllätykseksi retriitin anti oli sekä tieteellisesti että sosiaalisesti aivan loistava. Tieteellinen anti tuskin montakaan lukijaa kiinnostaisi, ja siitä sosiaalisesta puolesta ei oikein uskalla interwebbeihin kirjoittaa, joten tämä blogimerkintä keskittyy pitkälti muuhun. Yhteishenkeä kohotettiin pikkutunneille asti raskaimman kautta.

Menomatkalla otettiin lautta Seattlen pohjoispuolelta Edmondsista lahden yli Kingstoniin. Päivä oli aivan upea, ja koko lauttamatkan ajan saatiin ihailla vuoria kaikissa suunnissa. Olympian vuorijono oli suoraan edessä, Kaskadit takana, Mount Baker oikealla ja Mount Rainier etelässä. Kerrassaan upeaa. Etenkin nuo yksittäiset tulivuoret sykäyttävät joka kerta.

Retriittia pidetään varsin primitiivisessä kurssikeskuksessa Hood Canalin varrella. Paikka soveltuu kyllä erinomaisesti tällaisen noin 200 hengen työpaikan retriittiin. Alue on laaja, ja majoitus- ja kokousrakennuksia on useita ympäri aluetta. Kaikki rakennukset ovat vanhoja, osa jopa yli satavuotiaita, ja alue on kaikin puolin idyllinen. Huono puoli on vain se, että monissa rakennuksissa ei ole lainkaan lämmitystä. Vaikka päivällä oli joka päivä kova helle ja liiankin kuuma, yöt olivat todella kylmiä. Ainoa todellinen valituksen aihe on kuitenkin se, että paikan ruoka on aivan karseaa. Eilen onnistuinkin pääsemään mukaan kahden professorin matkaan paremmalle illalliselle läheiseen Poulsbon kaupunkiin.

Amerikassa kun ollaan, ohjelmassa oli myös virallinen team building exercise. Sitä vetämään oli hankittu ulkopuolinen firma, joka piti Amazing Race -henkisiä rasteja ympäri aluetta. Erityisesti tähän hommaan suhtauduin ohjelman nähdessäni kovin skeptisesti, mutta se oli yllättäen todella hauskaa. Homma jopa täytti tarkoituksensa, sillä tutustuin tätäkin kautta taas muutamaan uuteen ihmiseen. Meille sattuikin todella hyvä porukka.

Muutenkin sosiaalinen ohjelma oli amerikkalaiseen tapaan järjestettyä. Maanantai-illaksi paikalle oli tilattu play dateja järjestävä firma, joka pystytti meille kasinon sekä kaikenlaisia lautapelejä. Suomalainen porukkamme yllätti kaikki ottamalla Twisterin esiin. Saimme siihen heti paljon porukkaa mukaan, ja siitä sitten alkoi se osuus illasta josta ei voi ihan kaikkea kertoa. HR:n päällikkö kävi sanomassa meille (huumorimielessä) että älkää sitten vain kosketelko toisianne ettei tule oikeusjuttuja. Ei kuitenkaan jäänyt katsomaan meininkiä, mikä ei tainnut olla sattumaa.

Paluumatkalle valittiin Bremertonista Seattlen keskustaan menevä lautta. En ollutkaan tällä lautalla aiemmin ollut, koska on tuntunut hölmöltä ottaa tunnin ajava lautta puolituntisen sijasta. Nyt oltiin kuitenkin hieman lähempänä tätä satamaa, ja muutenkaan ketään ei kiinnostanut autossa istuminen. Lautta ajoi aluksi kapeasssa lahdessa, ja maisemat olivat hieman kiinnostavammat kuin Puget Soundin selällä. Seattlen lähestyessa otin taas paljon kuvia keskustasta. On se vain mereltä hienon näköinen. Ainoa harmi oli, että pilvettömästä säästä huolimatta Mount Rainier oli tänään piilossa. Saasteiden aiheuttama utu on kyllä ikävä asia.