Nyt sitä on oltu kuukauden verran Suomessa, ja muuttorintamalta kuuluu sikäli hyviä uutisia, että laivan pitäisi tuoda auto ja sen sisään pakatut muuttotavarat Helsinkiin huomenna. Toivottavasti kaikki on hyvin. Kosteusvauriot tässä eniten huolestuttavat, niitä kun ei kuljetusvakuutus korvaa. Ei olisi kiva saada homeista autoa.

Tällä viikolla minulle selvisi sekin, että minun ei tarvitse mennä itse tulliin, vaan rahtifirma hoitaa tullauksen puolestani. Toki jouduin itse täyttämään nipun tullin lomakkeita ja lähettämään ne valtakirjan kanssa rahtifirmalle, mutta eipähän tarvitse itse mädäntyä tullissa. Siellä kun kuulemma voi helposti mennä useampikin tunti. Tässä asiassa jännitystä kuitenkin aiheuttaa se, että Suomessa ei myydä täsmälleen samanlaista autoa kuin se minkä toin Suomeen, enkä löytänyt mistään autoni kokonaismassaa ja hiilidioksidipäästöarvoa. Toivottavasti ei tule ongelmia. Hyvässä lykyssähän nuo ovat tullilla kuitenkin tiedossa, ja olen myös kuullut että jossakin tilanteissa on käytetty jotakin laskukaavaa päästöarvon laskemiseksi. Homma on niin sekavaa että olen päättänyt vain odottaa ja toivoa parasta.

Auton vakuutusasiatkin tuli hoidettua kuntoon. Minulla ei ole autoa josta voisin siirtää bonukset uuteen autoon, ja olin hyvinkin huolissani siitä, miten korkeiksi vakuutusmaksut nousisivat. Onneksi minulla oli esittää paperi, jonka mukaan minulla on ollut auto vakuutettuna USA:ssa reilun 16 kuukauden ajan. Sain nimittäin tästä hyvästä liikennevakuutukseen kymmenen ja autovakuutukseen viidenkymmenen prosentin bonukset. Siinä säästyi heti 600 euroa, joten todellakin kannatti pyytää tuo paperi amerikkalaiselta vakuutusyhtiöltäni. Loppujen lopuksi vakuutuksen hinta on lähes täsmälleen sama kuin se oli USA:ssa, eli hiukan yli tuhat euroa. Toki tässä on otettu huomioon valuuttakurssi, missä ei sikäli ole mieltä, että suurimman osan aikaa maksoin USA:n vakuutusta dollareina tienatusta palkastani. Suomalainen vakuutus tuntuukin suorastaan halvalta.