Mökillä on tullut käytyä nyt Suomessa ollessa lähes joka viikko. Ja siellä se meni tämä viimeinenkin viikonloppu. Edelliskerralla oli saatu uusi saunan edustan salaoja valmiiksi, ja tällä kertaa pääsikin sitten ikävä kyllä näkemään, että kyllä se hienosti toimii. Lähes koko viikonlopun satoi, mutta mukavaa oli kumminkin. Porukan pienimmälle yksi kohokohdista oli selvästi se, kun hyppäsin uutta autoani esitellessäni sen takaboksiin ja löin luukun perässäni kiinni. Tulipahan testattua, että takaboksissa oleva luukun hätäavauskahva toimii.

Autolla on nyt Suomessa tullut ajoa noin 250 kilometriä, ja kyllä täytyy sanoa, että on tuolla vain ilo ajaa täälläkin. Nautinto on täällä oikeastaan vain konkreettisempi, kun aina ennen täällä on ollut käytössä vanha pikkuauto. Edellinen autoni oli kolmiovinen Polo huimalla litran koneella. Sen kanssa ajaminen kävi ihan työstä. Ehdin ajaa sillä ennen Jettan tuloa yli kuukauden, ja ilmeisesti harjoituksen puutteen takia hartiat kipeytyivät. Niin, ohjaustehostin on hieno asia.

Mökkireissun ruokia ostaessani löysin marketista tuoreita kotimaisia maissintähkiä. Innostuin löydöstäni hieman ennenaikaisesti, sillä makua näissä ei ollut oikeastaan yhtään sen enempää kuin tyhjiöpakatuissa versioissakaan. Ja se on vähän se, kaipa näitä suomalaisia versioita pitäisi sitten maustaa. Amerikkalaisen maissin makeus puuttuu näistä tyystin. Ja Amerikassa tähkien koko on ainakin kaksinkertainen, tottakai.

Kohta sitä kunnon maissia pääseekin taas ostamaan. Laukut alkaa olla pakattu ja huomenna olen taas jo Seattlessa. Eilen mökillä totesin, että öistä on nyt tullut Suomessa pimeitä, ja muutenkin olisi helppo uskoa, että kesä on ohi. Sikäli ei harmita täältä lähteä. Se kyllä hieman hirvittää, miten karsealta päivien lyheneminen tuntuu kun palaan takaisin.