Auto on kotona. Ja niin ovat sen sisään pakatut muuttotavaratkin. Muuttoni Seattlesta Tampereelle on siis valmis juuri sopivasti neljä päivää ennen kuin lähden kuukauden mittaiselle matkalle Seattleen. Kaikki meni hyvin, joten nyt on aika mukava olo.

Olin jonkun verran hermoillut mahdollisista kosteusvaurioista. Laiva nimittäin matkasi Panaman kanavan kautta, ja siellä lämpötila nousee äkillisesti niin, että kontin sisälle tiivistyy väkisinkin kosteutta. Pahimmissa sääoloissa kuulemma kontin sisällä sataa vettä. Tämä riski ei onneksi toteutunut, sillä ainoa näkyvä merkki matkan kosteudesta on se, että takavalon kuvun alle on tiivitynyt vettä. Auto onkin nähdäkseni täsmälleen siinä kunnossa, kuin missä jätin sen San Bernardinoon reilu kuusi viikkoa sitten. Auton sisällä tottakai on melkoisen tunkkainen haju, ja samaa hajua oli tarttunut joihinkin autoon pakkaamiini vaatteisiinikin. Ei siis mitään pysyvää ongelmaa. Isoimman pahvilaatikon pohjalle pakkaamani talvitakki on hieman kostea, mutta siihenkään ei välttämättä kiinnittäisi huomiota, jos sitä ei osaisi odottaa. Ja ehkä jotkin kirjatkin olivat vähän kosteita, mutta siitä en ole varma kuvittelenko vain.

Autoon pakkaamieni kosteudenpoistajien voi todeta toimineen. Sattuneesta syystä laitoin autoon kahdentyyppisiä pusseja, ja molemman tyypin pussit olivat alunperin alle puolillaan karkeaa jauhetta. Toisen tyypin pussit ovat nyt aivan täynnä vastaavan näköistä mutta suurirakeisempaa jauhetta. Toisen tyypin pusseissa jauhe on taasen muuttunut yhdeksi kiinteäksi klöntiksi. Osassa pusseista klöntti on kivikova, osassa se on sellaista muovailuvahan oloista tahnaa. Kosteudenpoistajat siis toimivat, mutta sitä en osaa sanoa, oliko niillä oleellista vaikutusta lopputulokseen.

Käytännön järjestelyt menivät tänään melkoisen sutjakkaasti. Autoni vastaanottanut firma toimii Hämeenlinnassa, joten autokin oli toimitettu sinne tullialueelle. Kävin ensin firman konttorilla maksamassa Suomen pään huolinnasta ja muusta sellaisesta koituneen laskun, josta selvisin alle 400 eurolla. Konttorilla selvisi, että firman edustaja oli vielä hoitamassa autoni tullausta Hämeenlinnan tullipisteessä, joten ei muuta kuin sinne. Olin hieman turhan aikaisessa liikkeellä, sillä jouduin odottelemaan tullissa tunnin ajan. Lopulta pääsin kuitenkin ruuvaamaan Washingtonin rekisterikilvet irti ja liimaamaan siirtokilvet etu- ja takalasiin.

Huomenna olisi vielä edessä auton katsastus. Saan sieltä hylkäävän päätöksen ja listan asioista, jotka pitää korjata. Korjaustöiden tekeminen ja toinen katsastuskäynti jäävät kuukauden päähän, ja toivon vain, ettei tästä tule sen suurempia ongelmia. Ajolupaa on toki tullilta se kolme kuukautta, joten sen puolesta aikaa on aivan riittämiin. Ja tokihan tässä jännittää sekin, mitä muutoksia katsatusmies keksii autoon vaatia.