Tämän päivän kohde oli Lassen Volcanic National Park. Tämä kansallispuisto perustettiin heti sen jälkeen kun Lassen Peak eli Kaskadien eteläisin tulivuori purkautui väkivaltaisesti keväällä 1915. Nykyään alueella ei ole juurikaan ilmeisiä jälkiä tästä purkauksesta, mutta paikka on toki silti käymisen arvoinen.
Aamu ajettiin taas savussa, mutta Lassenissa sitä ei onneksi tänään ollut ennen kuin myöhään iltapäivällä. Siinä kävi kyllä hyvä tuuri, sillä eilen savua oli ollut kuulemma niin paljon, että haikkailu olisi jäänyt haaveeksi.
Päivä aloitettiin viiden kilometrin haikilla Bumpass Helliin. Alue on kuin pieni pala Yellowstonea: rikin hajua, höyryäviä ja kohisevia reikiä, värikkäitä kuumia lammikoita ja kiehuvan kuplivaa mutaa oranssinvärisessä laaksossa. Tuttua kamaa, mutta tämä pieni alue oli kyllä kaunis ja kiehtova. Yellowstonen tapaan Bumpass Hell on muinoin romahtaneen tulivuoren kalderassa. Tosin Yellowstonen kaldera on paljon suurempi, ja siksi siellä on paljon enemmän nähtävää.
Päivän päähaikki vei 3187 metriä korkean Lassen Peakin laelle. Tämä onkin sitten ensimmäinen yli 3000 metriä korkea huippu jonka olen valloittanut. Täkäläisissäkin yksiköissä ylittyi tärkeä raja, sillä nyt oltiin myös yli 10 000 jalan korkeudessa. Tosin valloituksesta vie hohtoa se, että koko haikkiin meni aikaa vain alle neljä tuntia. Aloituskorkeus oli nimittäin niin suuri, että korkeuseroa haikille tuli vain noin 600 metriä ja pituutta noin kahdeksan kilometriä. Joka tapauksessa oli hienoa kerrankin päästä perille asti: siitä on todistekin alimmassa vuorikuvassa. Oli hauskaa, että vuoren laella oli iso kivi, joka oli selkeästi se aivan korkein piste, ja totta kai sen kiven päälle oli kavuttava.
Maisemat olivat kyllä koko haikin ajan hienot. Itse vuori näytti hyvin samanlaiselta kuin Mount Rainier kotipuolessa, ja on helppo uskoa, että on kyse saman vuorijonon tulivuorista. Kovin kauaksi ei kylläkään savun takia nähty. Kirkkaana päivänä olisi varmaan ollut vielä upeammat maisemat, mutta eipä tuo nyt hirveästi jäänyt harmittamaan.
Vuorelta alas tultaessa metsäpalojen savu alkoi työntya Lassen Peakin alueelle, ja lopulta aivan lähimmätkin huiput näkyivät vain epämääräisinä hahmoina. Koko ilta ajettiinkin taas savussa, kunnes lopulta päästiin Fresnoon asti. On se vain uskomatonta miten laajalla alueella savua on.
Maileja kertyi tänään 400. Los Angelesiin on pitkä matka, varsinkin jos tekee ylimääräisiä koukkauksia. Tosin eipä näillä maileilla olisi vielä ihan perillä vaikka olisi suoraankin mennyt.
Tämän päivän kohde oli Lassen Volcanic National Park. Tämä kansallispuisto perustettiin heti sen jälkeen kun Lassen Peak eli Kaskadien eteläisin tulivuori purkautui väkivaltaisesti keväällä 1915. Nykyään alueella ei ole juurikaan ilmeisiä jälkiä tästä purkauksesta, mutta paikka on toki silti käymisen arvoinen.
Aamu ajettiin taas savussa, mutta Lassenissa sitä ei onneksi tänään ollut ennen kuin myöhään iltapäivällä. Siinä kävi kyllä hyvä tuuri, sillä eilen savua oli ollut kuulemma niin paljon, että haikkailu olisi jäänyt haaveeksi.
Päivä aloitettiin viiden kilometrin haikilla Bumpass Helliin. Alue on kuin pieni pala Yellowstonea: rikin hajua, höyryäviä ja kohisevia reikiä, värikkäitä kuumia lammikoita ja kiehuvan kuplivaa mutaa oranssinvärisessä laaksossa. Tuttua kamaa, mutta tämä pieni alue oli kyllä kaunis ja kiehtova. Yellowstonen tapaan Bumpass Hell on muinoin romahtaneen tulivuoren kalderassa. Tosin Yellowstonen kaldera on paljon suurempi, ja siksi siellä on paljon enemmän nähtävää.
Päivän päähaikki vei 3187 metriä korkean Lassen Peakin laelle. Tämä onkin sitten ensimmäinen yli 3000 metriä korkea huippu jonka olen valloittanut. Täkäläisissäkin yksiköissä ylittyi tärkeä raja, sillä nyt oltiin myös yli 10 000 jalan korkeudessa. Tosin valloituksesta vie hohtoa se, että koko haikkiin meni aikaa vain alle neljä tuntia. Aloituskorkeus oli nimittäin niin suuri, että korkeuseroa haikille tuli vain noin 600 metriä ja pituutta noin kahdeksan kilometriä. Joka tapauksessa oli hienoa kerrankin päästä perille asti: siitä on todistekin alimmassa vuorikuvassa. Oli hauskaa, että vuoren laella oli iso kivi, joka oli selkeästi se aivan korkein piste, ja totta kai sen kiven päälle oli kavuttava.
Maisemat olivat kyllä koko haikin ajan hienot. Itse vuori näytti hyvin samanlaiselta kuin Mount Rainier kotipuolessa, ja on helppo uskoa, että on kyse saman vuorijonon tulivuorista. Kovin kauaksi ei kylläkään savun takia nähty. Kirkkaana päivänä olisi varmaan ollut vielä upeammat maisemat, mutta eipä tuo nyt hirveästi jäänyt harmittamaan.
Vuorelta alas tultaessa metsäpalojen savu alkoi työntya Lassen Peakin alueelle, ja lopulta aivan lähimmätkin huiput näkyivät vain epämääräisinä hahmoina. Koko ilta ajettiinkin taas savussa, kunnes lopulta päästiin Fresnoon asti. On se vain uskomatonta miten laajalla alueella savua on.
Maileja kertyi tänään 400. Los Angelesiin on pitkä matka, varsinkin jos tekee ylimääräisiä koukkauksia. Tosin eipä näillä maileilla olisi vielä ihan perillä vaikka olisi suoraankin mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti