Eilinen vierasottelu voitettiin 0-2. Kannattajaporukkamme tekee kai jotakin oikein, sillä voitonlaulujemme kuuleminen oli osalle kotijoukkueen kannattajista aivan liikaa. Useimmat toki purkivat pettymystään vain verbalisesti, mutta sain kyllä myös mehupullosta päähäni, eikä ole kyllä mitään hajua mistä se heitettin. Onneksi reippaasti pesäpalloa suurempi kivenmurikka ei osunut kehenkään, vaan lensi kaaressa ylitsemme kentälle asti.

Tänään oli sitten ehkä turhin luontomatkailupäivä ikinä. Aamullla ajettiin autolautalla Vancouveristä Vancouverinsaarelle, ja siitä sitten ajettiin pistotie vuorten yli saaren länsipuolelle Pacific Rim National Parkiin ja takaisin. Sielläpä vain ei sitten juuri nähtävää ollutkaan. Hiekkaranta ei ollut mitenkään erityisen vaikuttavaa. Pituutta toki oli, mutta siinä se. Olympian niemimaalta tuttuja kivikkoisia hiekkarantoja ei täällä ole, sinällään aina jännän näköisiä ajopuita nyt sentään. Sademetsää taasen ei olisi sademetsäksi ilman kylttejä tunnistanut. Saaren poikki menevä vuoristotie nyt oli ihan miellyttävä, mutta Olympian niemimaahan ja kansallispuistoon verrattuna Vancouverinsaari on kuitenkin ollut aika vaisu esitys. Kansallispuiston hiekkarannoilla tuli väkisin mieleen, että oikeastaan Seattlen Discovery Park on hienompi paikka. Hieman myös huvitti seurata, kuinka kymmenet ihmiset yrittivät surffata säälittävillä pikkuaalloilla, joilla pystyi parhaimmillaan liukumaan kymmenkunta metriä. Kai se on siinäkin harrastuksessa otettava se mitä saa.

Yötä ollaan Nanaimossa, joka osoittautui ihan tyypilliseksi pohjoisamerikkalaiseksi pikkukaupungiksi. Se ei ole paljon, mutta eipähän ole ainakaan sellainen läävä kuin päivän muut kaupungit.Port Alberni oli lounaskaupunkimme. Se on periatteessa keskellä saarta, mutta noin 50 kilometrinen vuono tarjoaa pääsyn saaren länsipuolelle ja avomerelle. Vuoret ja vuono voisivat olla hieno maisema idylliselle pikkukaupungille, mutta tämän kaupungin keskustan suotuisan kehittymisen oli ilmeisesti estänyt ohi menevän maantien strip mall -henkinen ympäristö, jossa on muunmuassa Walmart ja kolme McDonaldsia. Kääntöpaikkamme taasen oli Tofino, jota oli kuvailtu idylliseksi pikkukaupungiksi. Sitä olisi luullut, että syrjäinen pikkukaupunki maantien päässä kansallipuiston takana niemen kärjessä olisi ollut edes vähän idyllinen, mutta ei nyt tällä kertaa. Ainoastaan ympäristön vuoret ja meri näyttivät kivalta, mutta eivät nekään miltään erityisen vaikuttavalta.