Seattlesta ei voi käydä Whistlerissä ilman liikenneongelmia. Se tuli taas kerran todettua, vaikka tämäniltaisella paluumatkalla olisi ollut potentiaalia. Vancouverin tienoilla hyvin sujunut liikenne kuitenkin pysähtyi kuin seinään, kun edessä oli tapahtunut onnettomuus. Paikoillamme olimme parikymmentä minuuttia, jona aikana ohi meni yksi ambulanssi. Olisi luullut, että sen annettaisiin mennä nätisti leveää piennarta pitkin. Vaan ei, kanadalaiset ovat näköjään yhtä hölmöjä kuin amerikkalaiset, ja siirtyivät kaikki itse pientareelle niin että ambulanssi pääsi kaistalla hissukseen eteenpäin. Toivottavasti apu ei tullut tämän takia liian myöhään.

Rajasta päästiin kätevästi yli, ja luulimme jo ettei enää tule viivästystä. Väärin. Juuri ennen Seattlea Everetissä liikenne taas lähes pysähtyi, kun kolme kaistaa muuttui tietyön takia yhdeksi. Muuten olisi täälläkin päässä tähän aikaan liikenne sujunut, hiljaista oli, kerrankin. Tämä tietyö on muuten kestänyt jo vuosikausia. Tuleekohan koskaan valmista?

Laskettelun osalta reissu oli lopulta oikein onnistunut. Ajettiin ylös perjantaina, ja laskettiin lauantaina ja tänään sunnuntaina. Varsinkin lauantaina molemmat vuoret olivat aivan huippua lukuunottamatta pahasti sumussa. Ensimmäinen lasku olikin aika tuskainen, sillä näkyvyyttä oli korkeintaan kymmenen metriä, eikä rinteen pinnasta ollut mitään havaintoa. Ei siinä voinut pitää mitään vauhtia. Löysimme kuitenkin Blackcombin Seventh Heavenista alueen, jolla sentään näki laskea. Ja oikeastaan ihan hyvinkin, oli vain harmi olla isossa laskettelukeskuksessa niin, että valittavana oli vain pari rinnettä.

Tänäänkin laskettiin ensin sumuun, mutta jo toisessa laskussa alkoi kirkastua. Lopulta yksi lasku saatiin laskea täydessä auringonpaisteessa, mutta tämänjälkeisen hissinousun aikana alueelle rysähti iso pilvi josta tuli lunta varsin sankasti. Se pilvi ei siitä sitten enää mihinkään liikkunutkaan, mutta sumua ei enää kovin pahasti tullut. Lumisateessakin näkyvyys oli toki vähän kyseenalaista, mutta tuore lumi oli niin hyvää laskettavaa, ettei sillä oikeastaan ollut mitään väliä.

Vaan enpä olisi uskonut että tähän aikaan vuodesta tässä kelissä lasketaan. Enkä olisi luullut että paljon tätä myöhemmin laskettaisiin ollenkaan, mutta äsken kun kävin viimeiset tiedot läpi, huomasin että kaikki Seattlen lähikeskukset ovat vielä ensi viikonloppuna auki, ja yksi paikka vielä kolmena seuraavanakin. Olisi se ollut tämäkin viikonloppu komea kauden päätös, mutta kaipa sitä tulee vielä jonnekin lähdettyä.

Laitoinpa ihan kurillanikin tähän vain aurinkoisia kuvia, kun asiasta tuli jonkun muun blogimerkinnän kommenteissa mainittua. Oikeasti siis aurinkoa ei viikonlopussa paljoa ihailtu, vaan ennemminkin laskettiin lumisissa ja litimärissä vehkeissä.