Minulta kysyttiin tänään taas vaihteeksi, mikä on Amerikassa erilaista kuin Suomessa. Tämä kysymys toistuu aika ajoin, ja jään aina änkyttelemään että aika samanlaista täällä on osaamatta sanoa mitään osuvaa. Päätin nyt keksiä kysymykseen jonkun hyvän standardivastauksen, jota voisin jatkossa käytää, mutta se osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Onkohan niin, että olen ollut USA:ssa niin kauan että en enää osaa nähdä tämän maan outouksia ja erilaisuuksia?
Tylsiä vastauksia keksii toki helposti. Amerikassa kaikki on suurempaa? Juu, eivät varmaan ole koskaan ennen kuulleet. Verot lisätään hintaan vasta kassalla? Bensa maksetaan ennnen tankkaamista? Blääh. Pitäisi keksiä jotakin sellaista mikä on näille täällä ilmeistä että tietenkin asia on niin, mutta joka on Suomessa ihan eri tavalla. Ja mielellään asian pitäisi kuulostaa amerikkalaisista hauskalta.
Paras joka toistaiseksi on tullut mieleen on että "Amerikassa en ole nähänyt kavereitani alastomana", mutta sitä ei ihan kaikissa tilanteissa voi käyttää. Onkos blogiani lukevilla USA:ssa asuvilla tai asuneilla hyviä ehdotuksia?
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
17 kommenttia:
Tämä vastaus ei ole hauska, mutta minulle melko keskeinen:
Amerikassa ihminen voi olla ikinä oppimatta muita kieliä, käymättä ulkomailla, tai edes kauheasti reagoimatta ulkomaailman olemassaoloon, JA elää silti täyttä ja mielenkiintoista elämää.
Pienen ja syrjäisen ja kummallisella kielellä siunatun kansan jäsen ei vaan voi.
Linda
Toisaalta ymmärrän kommenttisi. Toisaalta en ihan heti vakuutu, ettei elämä Suomessa voisi olla "täyttä ja mielenkiintoista" vaikka ei noita asioita tekisi. Eikö Suomessa eletty sata vuotta sitten täyttä ja mielenkiintoista elämää, kapean "eliitiin" ulkopuolella siis?
Se on kyllä totta, että minä pystyn täällä elämään samantyylistä elämää kuin Suomessa poistumatta maasta ja puhumatta muuta kuin englantia, matkustella, tavata eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja kokea uusia asioita. Mutta se on vähän eri asia.
Se oman elämän mannertenvälisiin eroihin liittyvä standardivastaus olisi edelleen haussa.
Amerikassa on aina ollut niin paljon muualta muuttaneita, että katujen nimikyltit ovat selkeitä ja ne löytää helposti tien yläpuolelta. Euroopassa taas niitä kylttejä saa aina hakemalla hakea ja ne on präntättykin niin pienellä, että suunnistaminen yhtään vieraammassa kaupungissa on aivan tavattomaan hankalaa.
"Peruuta, isä, peruuta!"
Toi on aika hyvä. Yleisemminkin: Amerikassa on moni asia tehty helpommaksi kuin Euroopassa. Usein asialla on kääntöpuolensakin, kuten tässä kylttiasiassa se, että nämä amerikkalaiset isot kyltit rumentavat kaupunkikuvaa melkoisesti. Miettikääpä jos vaikka johonkin Prahaan laitettaisiin tällaiset kun täällä on, vähänkö näyttäisi hirveältä.
Taalla ihmiset ovat, yleisesti ottaen ja mun mielestani siis, seurallisempia, positiivisempia, kannustavampia, osallistuvampia (onko tuollaista sanaa olemassakaan?), ystavallisempia, kohteliaampia ja auttavaisempia kuin Suomessa.
Amerikassa on paljon enemmän rumia kaupunkiympäristöjä
Stina, ihan hyvä kyllä. Tuo on kyllä sekä hyvä että huono puoli täällä. Mää niin nautin aina Suomeen tullessa siitä, että ei tarvitse jokaista vastaantulevaa vähänkin tutun näköistä kasvoa noteerata erikseen jollakin kommentilla.
Simo, tuo sama kävi itse asiassa mielessä. Täällä on paljon likaisempaa ja roskaisempaa kuin Suomessa. Ja meluisampaa.
Tuo Amerikassa kaikki on tehty helpommaksi tulkitaan meilläpäin niin, että amerikkalaiset ovat vähän tyhmiä ja niille pitää vääntää kaikki rautalangasta.
Mutta entä sitten? Jos esimerkiksi yksikin koira säästyy läkähtymiseltä sen vuoksi, että paikassa, jossa koirat pitää jättää autoon, ohjeistetaan jättämään ikkuna raolleen ja koiralle juotavaa, niin eikö se ole pelkästään hyvä asia. Ainakin sille yhdelle koiralle.
Miten se sata vuotta sitten tähän liittyy? Luulen, että me ymmärretään 'täysi ja mielenkiintoinen' elämä loppujen lopuksi aika samalla tavalla. Eli epäilen että sinäkään haluaisit asua Suomessa noilla ehdoilla.
Omaan arkeen liittyvä ero: kävely vs autoilu. Halusin kävellä kouluun, mutta ei annettu. Ja olin naapurustossa ainoa joka kävi koiran kanssa lenkillä.
Linda
Linda, niin, en minäkään usko että ollaan sinällään eri mieltä siitä millainen elämä on meille täyttä ja mielenkiintoista. Luulen kuitenkin, että moni elää mielestään täyttä ja mielenkiintoista elämää "noilla ehdoilla". Ja on varsinkin elänyt, esimerkiksi silloin sata vuotta sitten, kun tavalliselle kansalla ei muita kieliä opetettu saatika ollut mahdollisuutta matkustella ulkomailla.
Ehkä en ollut täsmällinen siinä mitä haen. Jotakin universaalia totuutta joka vaikuttaa omaan elämään.
Alaikäisten elämä on täällä kyllä aika erilaista: lapsia tai edes teinejä ei koskaan näy täälläkään keskenään liikkeellä. Minä kyllä kävelen töihin ja joka kerta tulee vastaan useita ihmisiä jotka ovat juoksulenkillä, työmatka kun sattuu olemaan osa yhtä suosittua lenkkeilyreittiä.
Tuolta sivusta tuli vielä sellaista täydennystä, että elämä autoilijoille on muutenkin kuin opasteiden osalta tehty siellä helpoksi ja mukavaksi.
Viikonloppuna tuli mieleen yksi perheenäidin elämään varsin paljon vaikuttava juttu: Suomessa kaikissa julkisissa (ravintolat, kahvilat, yms.) vessoissa tuntuu olevan potta. Amerikassa ei ollut missään.
Minulla on muuten ihan lähipiirissä paljonkin ihmisiä, jotka elävät hyvää ja täydellistä elämää juurikaan poistumatta kotipaikkakunnaltaan.
Voi teitä niemistöläisiä vängertäjiä... Ihan hyvin tiedätte mitä tarkoitan. :-D
Kuinka monta suomalaista ei katsele muunmaalaisia tv-ohjelmia tai elokuvia? Lue käännettyjä kirjoja tai artikkeleita? Käy ulkomaalaisilla nettisivuilla? Ei omista passia? Lue sanomalehteä jossa ei ole ulkomaanuutisia? Kuuntele ulkomaista musiikkia?
Suomessa muu maailma on koko ajan läsnä, vaikka fyysisesti ei ikinä lähtisi kuin Teiskoon.
Tuosta kävelystä piti sanoakin, että kyseessähän ei ollut suurkaupunki vaan keskilännen maissisuburbia. Siinä on paljon isompi kulttuuriero kuin kahden eri mantereella olevan suurkaupungin välillä.
L
Suomessa voi porukassa olla kaikki hiljaa ilman, että siinä on mitään vikaa tai kummallista.
Linda :-D
Vaikka kyllä oikeastaan pointtisi avautui täysin vasta nyt, että ei ihan hukkaan menny vängertäminen. Tuo kolmannessa kappaleessasi oleva tiivistys on hyvin osuva.
Thomasilta tuli kuitenkin voittaja, ainakin tähän mennessä.
Vielä yksi... Suomessa tapakulttuuriin kuuluu tuputtaminen ja kursailu. Tiedetään eräskin nuori mies, joka jäi 60-luvulla leirikoulunopettajana Amerikassa usein nälkäiseksi, kun ei ottanut ruokaa heti, kun sitä ensimmäisen kerran lisää tarjottiin. Sitä toista kertaa kun ei tullut, vaan ruoat vietiin pois.
Ja Suomalaisiahan saa käskeä pöytään sen seitsemän kertaa.
Amerikka on vastakohtien maa.
Kaikista asioista on aina kaksi ääripäätä, kun taas Suomi sijoittuu asiassa kuin asiassa johonkin keskivaiheille. Suomi on homogeeninen yhtenäiskulttuuri.
Esim. Amerikassa on kodittomia ja sitten on billgatesejä,
Suomessa ei kumpiakaan. Amerikassa on huippuyksityiskouluja ja sitten surkeita public schooleja, Suomessa tasavertainen (eli tasapäistävä) koulutus. Amerikassa on huippuälykkäitä supermenestyjiä ja sitten on niitä kun esiintyy jossain Michael Mooren dokkarissa jne. jne.
t. Tiina
Tiina, pitää paikkansa yleistyksen tasolla, muttei kyllä ollenkaan siinä määrin kuin Suomessa usein (mielellään?) ajatellaan. Kummankaan osalta. Lisäksi Suomessa mennään koko ajan Amerikan suuntaan.
Suomessa muuten on kodittomia. Nopean googlauksen perusteella vuonna 2001 oli 10 000 yksinäistä asunnotonta ja 800 perhettä (lähde: Suomen Kuvalehti). Paljon enemmän on ihmisiä, joilla on joka päivä nälkä muulloinkin kuin ennen ateriaa.
Lähetä kommentti