maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Viimeisenä matkapäivänä ei enää ollut varsinaisia kohteita. Santa Monican rannalla käytiin kuitenkin aistimassa kalifornialaista tunnelmaa reilun puolen tunnin ajan. Muuhun ei ollutkaan aikaa. Santa Monica oli kyllä oiva päätös matkalle. Ranta ja Santa Monican kadut olivat täynnä porukkaa, ja tunnelma oli palmuineen ja sinisine merineen jotakin ihan muuta kuin mitä reissulla muuten koettiin tai mitä Seattlessa koetaan. Lämpöä oli 27 astetta, ja pikkuisen siinä tuli mieleen, että mitä järkeä sitä oikein on asua Seattlessa, täällä kun toki liikutaan edelleen hieman eri lukemissa. Ajoa tänään kertyi 300 mailia (483 km), eli päivä oli sen suhteen varsin keskimääräinen. Ruuhkat kylläkin olivat reissun pahimmat. Lisäksi täytyy todeta, että en ole missään nähnyt sellaista kaahailua kuin tänään Las Vegasin ja Los Angelesin välisellä moottoritiellä. Viikonlopputuristit olivat kai palaamassa kotiin.

Olen siis nyt takaisin kotona, ja voi sanoa että road trip meni kaikin puolin nappiin. Se olikin kaikkein parhaiten valmisteltu reissu ikinä. Päätös siitä että reissu tänä keväänä tehdään syntyi jo yli vuosi sitten. Silloin oli karkea idea siitä, että alueella on koko joukko luontokohteita, joissa olisi mukava käydä. Houston oli ilmeinen alkupiste, mutta loppu oli vähän enemmän hämärän peitossa.

Varsinainen reissun suunnittelu alkoi muutama kuukausi sitten, ja vain kiihtyi loppua kohden. Matkaoppaita ja karttoja ostettiin ja luettiin, NPS:n sivustoa selattiin, kohteita googlattiin ja ajoetäisyyksiä ja -aikoja tutkittiin Googlen kartoista. Kun kaikki oli valmista, tulostettiin vielä jokaiselle matkapäivälle oma kansionsa, jossa oli tiedot päivän kohteista (puistojen kartat, haikkikuvaukset, jne.), ajoaikoja kohteiden välillä, mahdollisten yöpymiskaupunkien motellien yhteistietoja ja muuta hyödyllistä. Mikään lukkoonlyöty ohjelma ei toki ollut, sillä ei todellakaan voitu olla ihan varmoja miten kauan kohteissa lopulta menee ja minne asti ehditään yöksi. Alku meni kuitenkin juuri niin kuin oli ajateltu. Itse asiassa ajatuksena olikin, että jos päästään White Sandsiin suunnitellusti viidentenä päivänä, pitää tehdä päätöksiä loppumatkan suhteen. Kun näin kävi, päädyimme lopulta pidempään pohjoisen kierrokseen red rock countryn läpi sen sijaan että olisi jääty pyörimään Arizonaan. Ja se päätös oli tottavie oikea! Pohjoisen kierroksen materiaalit oli ensin tulostettu yhteen kansioon, mutta näitä sitten sorttailtiin uusiksi omiin päiväkansioihinsa kun pohjoiseen todella päätettiin mennä.

Nyt voi sanoa, että kaikkiin kohteisiin osattiin varata riittävästi aikaa, ja kaikki maisemalliset tiet onnistuttiin ajamaan hyvässä päivänvalossa. Missään vaiheessa ei myöskään jouduttu kiiruhtamaan, vaan kaikki kohteet saatiin tutkia ihan hyvän ajan kanssa. Tämä ei kyllä olisi ilman huolellista suunnittelua onnistunut. Ennen matkaa olin eniten huolissani siitä, miten iltoina saadaan aika kulumaan silloin kun ei haluta ajaa pimeässä, aurinko kun laskee vielä tähän vuoden aikaan jo melko aikaisin. Se ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, vaan pikemminkin nukkumaan mentiin usein turhankin myöhään. Jotenkin sitä aikaa vain menee vaikka periaatteessa ei ole muuta tekemistä kuin etsiä motelli ja käydä syömässä. Kaikkina aamuina oltiin hereillä jo ennen auringonnousua tai ainakin ennen kuin oli valoisaa, joten unet jäivät usein aika lyhyiksi. Tällainen tahti vaatii hieman itsekuria, mutta kuten aiemmista raporteista varmaan huomaa, tällä tavalla ehtii nähdä todella paljon. Pimeässä ei koko reissun aikana ajettu kuin kahtena iltana.

Reissun loppupuolella huomattiin, että reissulle oli tullut aika vahva kanjoniteema. Kanjoneissa käyminen ei ollut minkäänlainen suunnitteluparametri, mutta nopeasti laskimme käyneemme kymmenessä kanjonissa. Kaipa se noilla kulmilla on melko dominoiva geologinen muodostelma. Eikä me kyllä kahdessa samanlaisessa kanjonissa käyty.

Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli se, että telttailemaan ei lopulta päästy kuin kerran. Reissun alkuun oli varattu telttapaikka Big Bendin kansallispuistosta, mutta tämän jälkeen emme päässeet telttailemaan koska olimme joko pakkasöiden pelottamia tai lerintäalueet ehtivät täyttyä ennen kuin ehdimme paikalle. Zionissa olisi jopa saanut tehdä avotulen, joten olisihan siinä mielellään leirinuotiolla ruokaa laittanut.

Lisään kuvat ja siivoan reissun päältä tekemäni blogimerkinnät kunhan siihen riittää energiaa. Nyt lienee syytä mennä nukkumaan.

2 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

Jotta joka päivälle oma kansionsa. Ihan fyysinen sellainen? Papereilla täytetty? Olet sinä kyllä...

Mutta noista illoista piti kommentoida: vietämme näet iltaa hotellissa; tultiin seitsemältä ja oltiin jo syöty. Etukäteen mietittiin, että mitenhän se ilta parivuotiaan kanssa, riittääkö tekemistä. Noh... aulabaariin kahdeksalta, murolautanen pojan eteen ja rintamasuunta kohti kauppatoria. Siinä se ilta kuluikin syödessä ja katsellessa "linjabusseja". Illan kruunasi kylpy isossa ammeessa.

Antti kirjoitti...

Kansiolla tarkoitan sellaista paperista. Yhtä hyvin tulostetut paperit olisivat voineet olla muovitaskuissa. Olisikohan parhaimmillaan ollut parikymmentä sivua yhdelle päivälle.