Alunperin olin ajatellut lasketella tänään, mutta aamulla vain ei yhtään tuntunut siltä että energiaa riittää edes siihen parin tunnin ajoon, laskettelupäivästä nyt puhumattakaan. Olenkohan tulossa vanhaksi, kun road tripistä ja sen jälkeisestä työmääräpurskeesta pitää oikein erikseen palautua?
Päivästä tuli kuitenkin oikein mukava. Aloitin Experience Music Project -museosta. Se olisi varmaan hieno paikka jos soittaisi kitaraa tai olisi erityisen kiinnostunut seattlelaisesta musiikista, mutta minä kiisin tuon aika äkkiä läpi. Viereisessä Science Fiction Museumissakaan ei kauaa kestänyt, ja suuntasin keskustan kaduille. Keskustassa tuleekin käytyä oikeastaan harmittavan vähän. Se on amerikkalaisen kaupungin keskustaksi oikein mukava, ja siellä voisi aivan hyvin käydä useamminkin, bussilla pääsee vartissa. Mikään vaan ei oikein aja sinne, kun keskustamaista katuelämää on tarjolla ihan tässä kotikulmillakin, siis Fremontin kaupunginosassa.
Se pilvenpiirtäjä jossa kävin on Smith Tower. Se on rakennettu vuonna 1914, ja oli silloin maailman neljänneksi korkein rakennus. Nykyisin 141 metrin korkeudella ei pitkälle pötkitä, mutta tyyliä rakennuksen sisätiloissa onkin sitten senkin edestä. Valitettavasti niistä ei nyt irronnut edustavaa valokuvaa, eikä nyt ulkokuvaakaan osunut noihin onnistuneimpiin otoksiin. Saatte nyt tyytyä noihin näkymiin rakennuksen parvekkeelta. Myöskään kauppahallista eli Pike Place Marketista ei nyt tällä kelillä irronnut kovin hyviä kuvia.
Keskustakuvissa on kaksi lentokonetta, yksi helikopteri ja yksi lentävä lintu. Yhdessä näkyy myös Space Needle. Nämä löytävälle ei ole tiedossa sen kummempaa palkintoa.Ja lisäänpä tähän loppuun vielä kuvan eiliseltä, Dash Point State Park on paikka. Poikkesin kun satuin olemaan kulmilla. Lämpöä oli pari astetta, ja autoa parkkiin laittaessa tuli rakeita. Yllätyin aika paljon kun rantaan käveltyäni löysin sinistä taivasta. Aika paljon voi tapahtua sadan metrin kävelymatkalla.
6 kommenttia:
Kiitos hienoista Seattlen kuvista! Paistaahan siellä aurinkokin joskus :). Me olemme muuttamassa Bostonista Seattleen kesäkuun alussa, joten mukavaa vilkuilla tulevaa kotikaupunkia. Mieheni tulee töihin UW:lle ja olemme katsastelleet asuntoa juuri tuolta Fremontista tai Wallingfordista. Olisi kivaa kuulla sinun kokemuksiasi Fremontista asuinalueena.
Terkuin, Suvi
Aurinkohan paistaa varsinkin valokuvissa. Melko synkkänä ja pilvisenäkin päivänä saa nimttäin otettua aurinkoisen kuvasarjan jos se aurinko edes välillä pilvien välistä näyttäytyy. Ja varsinkin blogiin tulee valittua ne kuvat jossa on aurinkoa ja sinistä taivasta, koska ne nyt vaan yleensä on parhaita valokuvia.
Mutta oli tuo sunnuntai oikeastikin melko aurinkoinen, ainakin jos vertaa siihen mitä aiemmin viikolla oli ollut. Kylmä kyllä oli ja ryöpsäyttipä sateenkin pari kertaa sinä aikana kun kaupungilla pyörin.
Fremont on kyllä mukava paikka asua. Kuten muutkin Seattlen ydinalueen neighborhoodit, tämä muistuttaa enemmän pikkukaupunkia kuin lähiötä, mutta tässä on kuitenkin selvä ison kaupungin tunnelma. Ravintoloita ja baareja on sen verran, ettei niiden perässä tarvitse ihan heti muualle mennä. Ainoa miinus on se, että ainoa kävelyetäisyydellä oleva ruokakauppa on melko kallis "luomukauppa", josta ei ihan kaikkea viitsi ostaa. Lisäksi sieltä ei saa monien suurten korporattioiden tuotteita, ainakin tietyt virvoitusjuomat ja murot tulevat mieleen.
Yliopistolle (UW) tästä pyöräilee vartissa liki tasamaalla järven rannassa menevää pyörätietä pitkin. Bussi kulkee myös, ja polkupyöränhän saa bussin nokkaan mukaan.
Asuinpaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon Seattlen mäkisyys. Jos asuisin vaikkapa Wallingfordissa 45. kadun lähellä, multa olisi jo monta kertaa hajonnut pää sinne mäelle kapuamiseen.
Ensi alkuun mäkiä kavutessa hajoilee pää, mutta sitten kasvaa kunto eikä niitä enää huomaa. Terveisiä Edinburghista ;-)
Linda
Kiitos vinkeistä Antti! Enpäs ollenkaan tullut ajatelleeksi tuota mäkisyyttä. Hyvä, nyt voi ottaa senkin huomioon. Ruokakauppaan emme voi nytkään kävellä täällä Bostonissa, joten se ei ole meille niin kovin suuri miinus. Itse en ole vielä edes käynyt Seattlessa, mutta toukokuun alussa olemme tulossa asunnonmetsästysmatkalle.
Tätä blogiasi olen lueskellut jo jonkin aikaa. Siitä on ollut paljon iloa, kiitos. Olen varma, että kopiomme täältä ideoita retkiin Seattlen lähiseudulle ja vähän kauemmaskin.
Linda, pitää kyllä osittain paikkansa. Muistikuvani on kylläkin, että Seattlessa mäet ovat sekä pidempiä että jyrkempiä kuin Edinburghissa.
Suvi, yksi Seattlen hyvistä puolista on se, että autolla ei tarvitse mennä ihan joka paikkaan, vaan pyörällä, kävellen ja bussilla pääsee. Tämä on paljon enemmän kävelykaupunki kuin mitä Boston (kuulemani mukaan) on. Huono puoli sitten on se, että täällä on maan pahimmat ruuhkat ja huonokuntoisimmat tiet, joten autolla liikkuminen ei silloin kun siihen joutuu ole aina niin kovin mukavaa. Toisaalta kun ruokakaupat ovat auki 24/7, ei pahimpiin ruuhkiin nyt sen takia tarvitse mennäkään.
Hauskaa kuulla, että Seattle on kävely-ystävällinen kaupunki. Hassua, että Seattlesta Bostoniin muuttanut tuttuni oli sitä mieltä, että täällä Bostonissa on paljon helpompaa kävellä. Ilmeisesti molemmat kaupungit ovat käveltävissä :)
Noista Seattlen ruuhkista olen kuullut muiltakin, joten tavoitteemme onkin löytää asunto sellaiselta sijainnilta, josta voi kävellä/pyöräillä tuonne UW:lle.
Terkkuja sateisesta Bostonista,
Suvi
Lähetä kommentti