Tulin juuri äsken kotiin, avasin television, ja näin Hillary Clintonin vaalimainoksen. Se oli ensimmäinen näkemäni. Washingtonin osavaltio päättää demokraattiehdokkaastaan lauantaina.

Tuntia aiemmin olin kuuntelemassa Hillaryn puhetta paikanpäällä. Varsinaiseen hurmokseen ei päästy, mutta kyllähän puhe oli kuitenkin varsin inspiroiva. Tällä maalla on aito mahdollisuus muuttua paremmaksi. Sitä en tiedä, kumpi demokraatti olisi parempi, mutta hienoa tässä kaikessa on se, että nyt on tarjolla kaksi oikeasti hyvää ehdokasta, joilla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Vuoden 2004 anyone but Bush -tyyppistä ajattelua ei näy. Nyt ei puhuta tulevasta vastaehdokkaasta vaan itse ehdokkaista.

Tilaisuus pidettiin yhdessä sataman terminaaleista. Tila oli kyllä erinomaisen huono tilaisuudelle, sillä yli puolet paikalle tulleista joutui eri huoneeseen kuin missä lava oli. Itse sentään pääsin näköyhteyteen oviaukon läpi, mutta kaikki eivät Hillarya edes nähneet. En sitten tiedä, tuliko järjestäjille yllätyksenä, että paikalle tuli noin 5000 ihmistä. Seattlehan on kuitenkin selkeää Obaman kannatusaluetta.

Jossain olen nähnyt ihmeteltävän, miksi Hillarysta puhutaan etunimellä, ja miesehdokkaista sukunimellä. On epäilty, että taustalla on sovinismia. Asiaan saattaa vaikuttaa ainakin se, että senaattori Clintonin kaikessa kannatusmateriaalissa on etunimi isolla ja sukunimi hyvin pienellä jos ollenkaan.