USA:ssa asuminen on hieman kärjistänyt ajatuksiani siitä, miten Suomessa USA:han suhtaudutaan. Nyt Suomessa oleskellessa nämä ajatukset ovat tulleet taas pinnalle. Minua häiritsee nimittäin aivan hirveästi se, että samat ihmiset, jotka suhtautuvat USA:han negatiivisesti tai jopa vihamielisesti, kuluttavat kuitenkin asioita sen enempää kyseenalaistamatta kaikkea sitä mitä USA:lainen kulttuuri-imperialismi meille tuottaa. Kärjistäen voisi kysyä, koska tulee se päivä jona Suomessa ei enää saa ruisleipää kun sitä ei amerikkalainen suuryritys tuota. Minä ainakin tahtoisin tätä kehitystä vastustaa, mutta tuntuu etten taida saada muita tähän mukaan. Samaan aikaan suhtaudun USA:han monessa suhteessa positiivisesti, pitäisivät vain sen kulttuurinsa ihan vain siellä omassa maassaan. Tästä positiivisesta suhtautumisesta minua sitten täällä Suomessa kritisoidaan.

Paikallinen tapa elää ja yleensäkin paikallinen kulttuuri ovat tärkeitä asioita. Usein tuntuu, että se on Seattlessa oivallettu paljon paremmin kuin Suomessa. Siellä ei samalla tavalla kuin Suomessa oteta avosylin vastaan kaikkea sitä mitä amerikkalaiset korporaatiot haluaisivat sinne tuoda. Minusta on todella ikävää, että Suomeen työntyy amerikkalaisen kulttuuriin kuuluvia asioita, jotka korvaavat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat asiat. Samalla tänne leviää amerikkalainen elämäntapa, joka korvaa suomalaisen elämäntavan. Tämä häiritsee minua huomattavasti enemmän kuin se, että täällä myytävästä tavarasta menee paljon rahaa USA:han. Jos siis aloittaisin Suomessa USA-boikotin, siinä olisi mukana Hesburger ihan samalla tavalla kuin McDonalds.

Saan aika usein kuulla siitä, että tunnun viihtyvän USA:ssa hienosti. On jopa arveltu, että lopulta päätän jäädä sinne pysyvästi. No, ei huolta, en jää. En nimittäin mitenkään voisi kuvitella siirtäväni elämääni pysyvästi Amerikkaan. Se ei liity amerikkalaiseen kulttuurin tai siihen miten Amerikassa viihdyn, vaan se liittyy siihen, miten kallista siellä olisi elää jos sinne rakentaisi elämän. Ja tietysti se liittyy siihenkin, että täällä Suomessa on kaikki tärkeät ihmiset.

Täällä Suomessa saa verovaroista paljon sellaista mitä varten USA:ssa pitäisi säästää omista tuloista. Etenkin jos perheen perustaisi, USA olisi tässä mielessä aika karsea maa asua. Monien joka tapauksessa juoksevien kulujen lisäksi USA:ssa joutuisi rahalla ostamaan paljon sellaista turvaa, joka Suomessa on perustuslakiin kirjattu itsestäänselvyys. Joskus olen sanonut, että USA:ssa pitäisi saada alkupalkkatarjouksena $100 000 vuodessa niin voisi alkaa harkita sinne asettumista. Nyt jään tuosta todella kauas. Tämä ehto ei toki tarkoita sitä, että rahassa mitattavan elintason pitäisi nousta jotta asettuisin USA:han, vaan sitä että jos tuon $100 000 tienaisin, voisin kenties päästä samaan elintasoon kuin minkä olen Suomessa onnistunut saavuttamaan. Helppohan USA:ssa tällä tavalla väliaikaisesti on elää, kun on mm. koko ajan suomalaisen sosiaaliturvan piirissä, eli ei tarvitse sillä tavalla huolia tulevasta.

Toki joudun nytkin tinkimään elintasostani siellä sun täällä ja varsinkin asumisessa. Mutta se on väliaikaista ja todellakin sen arvoista.