Tänä viikonloppuna tein taas etelänmatkan. Oli kerrassaan oivallinen reissu, johon kuului kiireetöntä aikaa lapsiperheessä, pari olutta ja ralliautoilua poikamiesboksissa, kaksi illallista hyvässä naisseurassa sekä loistava teinibändin keikka.

Tuo "teinibändi" oli Pintandwefall, josta olen tännekin aiemmin kirjoittanut. Sanon nyt teinibändi, koska kyllähän minä ja kaverini keikalla aika lailla ikähaitarin yläpään yläpuolella oltiin. Keikka pääsi kylläkin yllättämään melkoisen positiivisesti. Hyvää minä siitä toki odotinkin, mutta kyllä vain yllätti miten hyvin likkojen energia lavalla toimi. Ja niillähän on monta oikeasti hyvää kappaletta, eikä muutenkaan jää epäselväksi että lahjoja on. Vetoavinta tuossa kuitenkin on omaperäinen ja vähän sekoileva esiintyminen sekä likoista huokuva esiintymisen ilo. Kuten bändin "melkein sukua julkkikselle" jäsenelle totesinkin, menen uudestaan jos tilaisuus tulee.

Keikka oli muuten Club Libertéssä Kalliossa. Kalliossa ei ole tullut juuri pyöriskeltyä, mutta ehkä pitäisi. Tässäkin keikkapaikassa on keikkoja melkein joka päivä, ja vastaavia paikkoja on arvatenkin useita. Niissä luultavasti pääsisi tutustumaan melko orgaaniseen bänditoimintaan. Vähän sellaiseen, johon olen Seattlessa vähän tutustunut.

Tämän päiväinen illallisseura oli muuten Seattlesta tuttua. Likka on tullut Espooseen au pairiksi, ja onkin melko energinen tapaus. Juuret ovat USA:n keskilännessä. Kansainvälistymisen odotusarvot eivät ehkä olleet kovin korkealla kun syntyi mustille vanhemmille, jotka eivät ole koskaan kotiosavaltiostaan poistuneet, mutta tämä tapaus on nähnyt maailmaa huomattavasti enemmän kuin minä. Mulla on hirveå kunnioitus tätä kohtaan. Voin vain kuvitella miten iso henkinen kynnys on ollut lähteä kotoa maailmalle, kun pelkkä toiseen kaupunkiin muuttaminenkin on ollut valtavan iso asekel.