Leveän tamperelaismurteen puhuminen on asia josta olen nyt Suomessa ollessa kovasti nauttinut. Eilen olin laillani tampereella verttuneen ystäväni perheen luona kylässä, ja tamperetta oli erityisen kiva puhua kun sai selvää vastakaikua. Kaupungilla liikkussa kaupoissa ja ravintoloissa asioidessa tamperetta tulee kanssa puhuttua, varsinkin jos vastapuoli ei ole ihan nuori. Ja toki kotonakin, mutta vanhempani eivät ole kotoisin Tampereelta, joten Tampereen murre ei ole sillä tavalla kotikieltä.
Kotikaupunkini onkin aina ollut minulle tärkeämpi identiteetin muodostaja kuin kotimaani.
Helsingin käynneillä Tampereen murretta tulee pääasiassa vältettyä. Se kun ei välttämättä luo mitään positiiivisia mielikuvia. Tosin joskus sikäiläisessä bussissa ihmettelen kovaan ääneen tamperelaisittain murtaen, että jaa tännekin syrjäseuduille on vihdoin saatu sähköiset matkaliput. Nehän tulivat Tampereelle yli kymmenen vuotta pääkaupunkiseutua aiemmin. Vitsi alkaa ehkä jo vanhentua. Tai ehkä sen olisi pitänyt tajuta vanhenneen jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Mutta mistäs me tamperelaiset enemmän nautittaisiin kuin hesalaisille naureskelusta?
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
4 kommenttia:
Minä nautin aina Tampereella käydessäni erityisesti bussilla matkustamisesta. Bussissa on aina muutama vanhempi ihminen, jotka juttelevat keskenään niitä näitä ihanalla Tampereen kielellä. Pääkaupungissa tuollaista ei juuri ikinä kuule.
Pääkaupunkiseudun busseissa onkin minusta usein hieman ahdistava tunnelma. Kukaan ei juttele kenenkään kanssa, tai jos jutteleekin, niin puhutaan niin hiljaisella äänellä, että hyvä kun keskustelukumppanit toisiaan kuulevat. Eikä varmana ainakaan kenellekään tuntemattomalle mitään sanota.
Saako niissä sitten jutella?
Minua ahdistaa Hesan reissuilla, että ihmiset eivät julkisissa vastaa, kun heille puhutaan. Esimerkiksi kerran, kun ahtaassa junanvaunussa samalle penkille istuuduin toisen ihmisen viereen niin, että tämä siirsi kassiaan pois tieltä. En muista mitä turhanaikaista sanoin, jotain että on aika täyttä, johon tamperelainen vastaisi, että eiköhän tähän sovita, niin hesalainen oli ihan mykkänä. Oli pakko jatkaa ja mutista ääneen, että unohdin olevani Hesassa ja että täällähän ei tuntemattomille sanota yhtään mitään.
Ilmeestä päätellen vierustoverini ei sentään ollut kuuro. Vain siis mykkä.
Lähetä kommentti