Prahassa suosikkiolutpaikkani on edelleen vain kolmen minuutin kävelymatkan päässä vanhan kaupungin aukiolta. Pakollisten valokuvien ottamisen jälkeen tätä aluetta kannattaa välttää kuin ruttoa – paitsi jos tietää mitä tekee.

Paikkaa en tarkemmin paljasta, sillä tätä eivät ole turistit pilanneet ja toivoo etteivät pilaakaan. Täällä olut maksaa edelleen sen oikean hintansa eli noin euron, vaikka naapuripaikoissa hinta on usein moninkertainen. Täällä on kirkkaat valot eikä taustamusiikki soi – tosin välillä asiakkaat virittelevät tšekinkielisiä juomalauluja. Ainoa myyntiartikkeli on mainio Plzeňský Prazdroj, ja nimenomaan tällä tšekinkielisellä nimellä. Olutta ei tarvitse erikseen tilata, se tuodaan kun vain pistää pahvisen alustan merkiksi. Olutta tulee myös lisää ihan automaattisesti jos ei laskua pyydä. Pahvialusen voi laittaa merkiksi tuopin päälle jos pelkää että muuten tuodaan uusi kun sattuu katselemaan muualle kuin eteensä.

Oluista pidetään kirjaa kullekin seurueelle annettavalla pienellä paperinpalasella, jossa pidetään tukkimiehen kirjanpitoa – sehän on tässä maassa normaali käytäntö, jossa ravintola siis selvästi luottaa asiakkaansa rehellisyyteen. Tuoppi on aina märkä, sillä se on kaadettaessa vaahdonnut reilusti yli. Täällä ei oluen kanssa hienostella.