sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Hyvät ystävät ovat sitten tärkeitä. Niin tiivistyy Helsingissä viettämäni viikonloppu.

Melkein ystäviksi voi laskea myös Scandinavian Music Groupin. Bändin tyypit ovat suunnilleen itseni ikäisiä ja heidän musiikkinsa kanssa on tullut kasvettua parikymppisestä kolmekymppiseksi. Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa kuulemaan heitä livenä. Hieno ilta: Tavastia oli loppuunmyyty, mutta tuntui että kaikki olivat kerrankin tulleet nimenomaan kuuntelemaan musiikkia.

Alkuperäisestä kompromissittomaksi rock-bändiksi perustetusta SMG:stä ei tosin ole enää juuri mitään jäljellä. Sitä bändiä onkin välillä vähän ikävä, mutta olisi tämä maailma vain paljon köyhempi paikka ilman tätä nykyistä. Se vain minua hieman huvittaa, että porukkaa on nykyisin lavalla melkein yhtä paljon kuin Ultra Bralla (nykyisin vakiokokoonpano on seitsemän henkeä, eilen oli vielä kahdeksantena Timo Vesajoki hammondissa ja yhdeksäntenä Minna Pensola viulussa; varsinkin Pensolan viulu oli aika ässä lisä). Ja kyllä se UB:ltä paikoin kuulostaakin. Mitähän Joel olisi sanonut jos sille olisi vuonna 2002 kertonut, että tällaista musiikkia te sitten soitatte viiden vuoden päästä? Varmaan olisi nauranut ettei ikinä. Niin me vain kasvamme.

Loppuun muita havaintoja ja kysymyksiä. 1) Miksi ihmeessä VR:n lippuautomaatti ei kelpuuta ulkomaalaisia luottokortteja? Enpä ole vastaavaan muualla Euroopassa törmännyt, ja olen sentään aika monen maan automaatteja muistaakseni käyttänyt. 2) Jos baarin penkillä istuvalta tytöltä näkyy alushousujen värin lisäksi se kuinka kapeaksi naru menee kymmenen senttiä alempana, onko tarkoitettu että niitä katsellaan; ja jos ei ole, mikä on korrekti tapa vihjaista tytölle että nyt näkyy enemmän kuin oli tarkoitus?

4 kommenttia:

Illodina kirjoitti...

Nyt oli pakko virnistella oikein tosissaan =D. Mahtaakohan uusin painos kaytos- ja tapatiedosta kertoa tallaisen tilanteen varalle mitaan?

Akkia vois kuitenkin luulla, ettei kukaan halua ihan noin kauheasti paljastella ja etta olisi huomaavaista vihjaista asiasta (vaikka paljastelijan seurassa olevan mahdollisen ystavattaren kautta), mutta meita kun on niin moneen junaan, niin ainahan ei voi tietenkaan olla varma mita kukakin haluaa.

Vaikeita kysymyksia maailmankaikkeus pullollaan =D.

Antti kirjoitti...

Niinpä. Tilanteen hulluutta lisäsi se, että siinä oli kaksi tyttöä vierekkäin. Kun kuitenkin haluatte tietää, toisella oli valkoiset stringit ja toisella punaiset pitsiset ei-stringimalliset alushousut.

Anonyymi kirjoitti...

Aihetta sivuten... kertokaapa miten kertoa hienovaraisesti kymmenkunta vuotta vanhemmalle, siististi pukeutuvalle, miespuoliselle työtoverille, että hänen kauluspaitansa on noussut ylös housunkauluksesta ja napa näkyy. Noita paksuja karvaisia mahoja on tullut viime aikoina vähän turhankin usein nähtyä. Herrat kun nousevat kumarasta koneelta ja venyttelevät, kun käyn työhuoneen ovella jotain kysäisemässä.

Kerran pistin leikiksi ja matkin poikaani, osoitin sormella ja hihkuin: "napa". Mutta viesti ei mennyt perille kuin sen yhden kerran...

Antti kirjoitti...

Meinasinkin jo kommenttisi alkua lukiessani sanoa, että miehet varmaan lyövät asian huumoriksi, jolloin kenenkään ei tarvitse nolostua. Siis vaikka jos on sepalus unohtunut auki. Mutta ehkä vähän eri tavalla huumoriksi kuin mitä poikasi tekee. Äijämäisesti. Siihen huumorinlajiin vain ei ole naisilla asiaa.

Onko näissä asioissa siis ylittämätön sukupuolten välinen kuilu?