Tänään lumikenkäiltiin. En ollut ennen kokeillut, ja täytyy sanoa, että homma oli niin hauskaa, että saatan jopa sijoittaa omiin lumikenkiin. Asialliset lumikengät näyttävät maksavan satasen luokkaa, ja kun niiden vuokraus maksoi tänään noin 15 taalaa, tuntuu omien hankkiminen ilmeiseltä ratkaisulta. On se vain mahtavaa kun jalka ei uppoa eikä lipeä. Varsinkin alas tultaessa vauhti oli huikea.

Paikkana oli – taas kerran – Mount Rainierin kansallispuisto, ja haikki oli sama kuin ensimmäisellä Mount Rainierin vierailullani viime vuoden kesäkuussa. Sekä lunta että aurinkoa oli tänään kylläkin paljon vähemmän. Haikki taasen tuntui huomattavasti kevyemmältä, mikä nyt ei ole ihme kun vertaa silloista ja viimeaikaista haikkikokemustani. Ja olihan tuo varustuskin nyt "hieman" kelinmukaisempi. Se kyllä hieman pääsi yllättämään, että kun kaksi viikkoa sitten lunta oli jo tuhannessa metrissä, nyt jouduttiin kiipeämään vielä 1600 metrissä olevalta parkkipaikalta melko paljon ylemmäs ennen kuin lumikengistä oli mitään iloa. Äkkiä se sulaa jos ei lisää tule. Olipahan ainakin helpompi ajomatka. Tällä kertaa olisi tosin ollut lumiketjutkin mukana.

Tuossa ylläolevassa kuvassa on meidän omaa porukkaa ehkä noin 15-20 metrin päässä. Eipä ollut juuri näkyvyyttä. Tuolla Rainierilla on onneksi tullut nyt käytyä niin paljon, ettei tuo edes hamittanut, on se niin monta kertaa nähty. Ja ehtiihän sitä vuorta toisaalta toistekin katsella. Hieman alempana kirkkaammissa maisemissa oli "villieläimiäkin". Lainausmerkeissä siksi, että parkkipaikalla turistin kädestä ruokaa syönyt kettu oli ilmeisesti tämä sama yksilö. Kuinka tyhmiä ihmiset oikein ovat?

Täällä muuten palattiin normaaliaikaan viime yönä, joten aikaero Suomeen on taas sen kymmenen tuntia. Meiedän reissuunlähtöönkin normaaliaikaan siirtyminen vaukutti. Kukaan ei toki ollut unohtanut siirtää kelloaan (ja sehän olisikin vain tarkoittanut sitä, että olisi ollut tuntia liian aikaisin kokoontumispaikalla). Sen sijaan hollantilaisvahvistuksemme oli illalla itse siirtänyt puhelimensa kelloa tunnilla ja puhelimen automatiikka oli tehnyt saman yöllä. Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen soiteltiin perään: onneksi oli jo hereillä ja valmiina, skypepuhelut kotiin tyttöystävälle vain jäivät nyt väliin.