Nappasin työpisteestäni valokuvan myöhemmäksi muistoksi. Eikös vain olekin hienosti sisustettu?Työpiste on kolmen hengen cubiclen yksi nurkkaus. Voisi luulla, että kun koko työuransa istunut kahden hengen työhuoneessa osa-aikaisesti työtä tekevän huonekaverina, olisi avokonttorissa paljon totuttelemista. Vaan ei, kyllä tähän heti tottui ja ihan mukavasti tämä on koko ajan mennyt. Meillä onkin kyllä yleensä aika hiljaista. Siltikin kuuntelen täällä töissä lähes aina musiikkia korvalapuilla, kun taas Suomessa musiikki soi alle puolet ajasta. Olen huomannut, että usein näpyttelen sähköpostia, koodia tai julkaisua musiikin tahdissa. Joissakin kappaleissa on kohtia, joissa tulee välillä hyvinkin suureellisia näppäimenlyöntejä.
Suomi pelaa parhaillaan Portugalissa tärkeää karsintaottelua. Puola meni juuri Serbiassa 0-1 johtoon, joten Suomella on todelliset mahdollisuudet historialliseen EM-kisapaikkaan. Kun TamU pelasi kesällä Levskiä vastaan UCL-karsinnoissa, sydän hakkasi kovaa ja työnteosta ei tullut mitään. Nyt minulla on aivan rauhallinen olo. Maajoukkue ja sen pelaajat ovat niin etäisiä, että se ei nostata tunteita ollenkaan samalla tavalla kuin oma seurajoukkue, jossa pelaa oman kaupungin poikia.
8 kommenttia:
Täytyykin jutella jouluna lisää näistä avokonttorijutuista. Muistuta jos en muista.
Maajoukkue on tullut kovin läheiseksi viime aikoina. Varmaan osittain koska olen käynyt katsomassa kaikki kotipelit. En ole ikinä ollut niin sekaisin ja hämmennyksissä kuin ennen tänpäiväistä ottelua ja sen aikana. Ja tuntui kaikki muutkin olevan. Hämmentävää. Olen aistivinani jotain muutosta Suomessa -- mutta sitä on vaikea erottaa omasta muutoksesta.
Pitäisiköhän sitä ruveta fanittamaan jotain joukkuetta... Tähän asti mulle suosikkeja on olleet HJK, Honka ja TamU, mutta ei varmaan kaikkia voi fanittaa kerralla... ;-)
Tais mennä myöhään? :-)
Varmasti mulle maajoukkue on etäisempi siksikin, että en ole ollut nyt Suomessa, ja siksi sen seuraaminen on jäänyt vähille. Kotikaupungin joukkuetta olen seurannut paljon tarkemmin. Kieltämättä tässä illemmalla asiaa pohdittuani on alkanut tappio harmittaa paljon enemmän. Olisi se vain ollut niin iso juttu koko suomalaiselle jalkapallolle. Se olisi voinut säteillä kotimaan sarjapalloiluun asti. En tosin usko että vaikutus esimerkiksi Veikkausliigan yleisömääriin olisi ollut aivan niin suuri kuin mitä joissakin piireissä ajatellaan.
Minun mielestäni sinulla ei ole mitään oikeutta kannattaa Honkaa. HJK ja TamU ovat hyväksyttäviä, tosin TamU on vähän kyseenalainen. Peli-Veikot olisi tietysti paras. Support your local football club.
Joo, menihän siinä...
En mäkään usko tuohon liigan katsojamäärien nousuun, joku pieni piikki siinä varmaan näkyisi, mut kyllä se pidemmällä aikavälillä painuisi samaan tasapainoon. Eri asia sitten olisi jos se samalla parantaisi liigan tasoa ja muita juttuja...
Honka on niin symppisjoukkue, että tokihan sitä pitää saada kannattaa.. ViiPV tosiaan olisi loistava vaihtoehto. Mut ei ehkä noi nelosdivarin pelit kuitenkaan ihan niin paljon sytytä...
Kannattaminen ja symppaaminen on minusta eri asia. Minullakin on ympäri maailmaa seuroja, joiden menestymistä seuraan enemmän kuin toisten, mutta en ymmärrä miten joku voi sanoa kannattavansa jotakin muuta kuin kotikaupungin seuraa.
Hongan muka-EoM -palloa en kyllä ymmärrä. Sillä ei pärjää edes Veikkausliigan parhaita joukkueita vastaan, europeleistä nyt puhumattakaan.
No, melkein voitti TamUn cupin finaalissa. Ja olisi totta puhuen ansainnut voiton peliesityksen perusteella.
"Ja olisi totta puhuen ansainnut voiton peliesityksen perusteella."
I rest my case. :-)
Ai niin, piti vielä palata tuohon. Voitko avata millä kriteereillä määrität 'oikeuden' joukkueen kannattamiseen?
Jos ajattelen omaa identiteettikriisiäni, pitäisikö kannustaa joukkuetta sen kaupungin mukaan missä on syntynyt ja elänyt ekat vuodet (TamU), viettänyt lapsuutensa (LeKi), tai nuoruutensa (ViiPV), opiskellut (York United), missä kunnassa asuu nyt (HJK, Viikingit) vai mikä on lähin joukkue (Honka)?
Vähän kieli poskessa toki kirjoittelin, mutta en nyt ihan täysin leikilläni kuitenkaan. Tuohan se ongelma sitten on jos on "identiteettikriisi". Sen kaupungin tai alueen seuraa pitäisi minusta kannattaa, johon kokee identifioituvansa tai jossa on juuret. Se että sattuu jossain syntymään ei minusta tarkoita mitään. Silläkään ei minusta ole merkitystä, minkä seuran kenttä on lähimpänä – paitsi tietysti siinä tapauksessa että tästä syystä se on alueen paikallinen seura, jonka edustusjoukkueen peleissä "kaikki muutkin" käyvät. Minusta olisi outoa alkaa jonkin seuran kannattajaksi jo paikkakunnalta pois muutettuaan jos ei seuraa ole ennnen kannattanut. Tosin jos on ennen pelannut jossakin seurassa, on minusta ihan oikein myöhemmin alkaa kannattaa sen seuran edustusjoukkuetta, vaikka ei varsinaisesti penkkiurheiluyhteyttä seuraan olisi aiemmin ollutkaan.
Sydäntähän näissä asioissa pitää lopulta kuunnella. Seuran menestys eikä oikein pelitapakaan eivät minusta kuitenkaan ole asioita joiden pitäisi vaikuttaa seuran valintaan. Eihän lapsuus-, koulu-, ja opiskeluaikojen kavereitakaan valita nykyisten ominaisuuksien perusteella. Niillä mennään mitä aikoinaan tarttui elämään – hyvässä ja pahassa.
Lähetä kommentti