Reissulta kotiuduttiin tänä aamuna. Herätys oli Los Angelesissa klo 3:45, ja työpaikalle ehdin juuri yhdentoista jälkeen – tein aivan normaalin työpäivän. Reissu oli kyllä varsin onnistunut, kuten varmaan raporteista saattoi päätellä. Motellikin oli loppujen lopuksi aivan hyvä, on sitä pahemmissakin loukoissa yötä oltu. Lisäsin taas ison määrän kuvia reissun aikana tekemiini blogimerkintöihin. Ainakin yhden Joshua Treen kiven päältä voi muuten löytää aivan pikkuruisia ihmisiä kiipeilemässä. Se auttanee mittakaavan ymmärtämisessä.

Reissun alla teemana oli metsäpalot ja niiden vaikutus matkaan. Onneksi emme peljästyneet, sillä reissussa tulipalot huomasi vain silloin, kun yhtenä iltana avasimme television ja sieltä tuli paikallisuutisia. Joshua Treen ympärillä kylläkin nähtiin palanutta maastoa, mutta se oli vuoden 1993 palon peruja.

Odotin että Los Angeles olisi jossain määrin samanlainen kaupunki kuin Houston. Se pitikin osittain paikkansa, mutta Los Angelesissa levittäytyminen eli urban sprawl on vieläkin pahempaa. Etäisyydet tuntuivat aivan käsittämättömiltä, samoin se miten kauaksi piti sunnuntaina ajaa ennen kuin päästiin pois Los Angelesissa kiinni olevalta urbaanilta alueelta. Päiväsaikaan kun kaupungin sisäiset moottoritiet ovat tukossa melkein mihin tahansa siirtymiseen saa ilmeisesti varata tunnin. Toisaalta kaupungissa suunnistaminen on helppoa: moottoritieverkosto on kattava ja lisäksi katutason pääväylät ovat leveitä ja helppoja suunnistaa. Ensimmäisenä päivänä emme ennen iltaa moottoriteille menneetkään, vaan suunnistimme kartalla, johon oli merkitty vain nämä pääväylät.

Houstonin tapaan Los Angelesissa on loputtomasti strip mallia stip mallin perään, siis sitä perusamerikkaa, jossa tienvarsilla on loputtomasti erilaisia ketjuliikkeitä ja -ravintoloita. Toisaalta Los Angelesissa on pilvenpiirtäjien muodostaman business-keskustan lisäksi mielenkiintoinen historiallinen keskusta. Tämä Houstonista puuttuu.

Keskustan pilvenpiirtäjistä mieleeni tulee reissun pöyristyttävin tapaus. Keskustaa valokuvatessamme meille tultiin nimittäin pariinkin otteeseen sanomaan, että rakennuksia ei saa valokuvata. No, tällaiseen kieltoonhan ei tietenkään ole mitään laillisia perusteluja, joten totesimme vain molemmilla kerroilla, että "personal use" ja kun kielto toistettiin, sanoimme vain jotakin että asia selvä, ja jatkoimme matkaa. Jälkimmäisellä kerralla kävelin kymmenisen metriä ja pysähdyin taas valokuvaamaan. Vartija huudahti jotakin ja lähti tulemaan kohti, muttei jatkanut perään kun jatkoin matkaa ja katosin kadun vilinään. Käsittämätöntä. Vaikka samaahan Suomessa yrittää ainakin Nokia, joka väittää ettei sen rakennuksia saisi valokuvata.

Perjantain toinen mielenkiintoinen tapaus sattui iltamyöhällä moottoritiellä. Viereisellä kaistalla ajeli parhaat päivänsä nähnyt pick-up, joka meinasi kurvata kylkeemme. Autossa istui kaksi Osama bin Ladenin kaksoishenkilöä. Olisi varmaan ollut tosi kiva alkaa keskellä yötä selvittää kolaria heidän kanssaan.

Seattlessa on viikonlopun aikana syksy edennyt ison harppauksen. Viime tiistaina blogiin kuvaamassani keltalehtisessä puussa ei enää ole lehtiä. Pian pääsee laskettelemaan.