perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Tulipa taas vaihteeksi ostettua Seattlen ja Helsingin välisiä lentoja, ja nyt näyttää siltä, että samalla tuli tehtyä isoja päätöksiä.

Ensinnäkin, hankin lennon Helsingistä Seattleen tammikuun lopulle, ja näin ollen vietän Suomessa joulun jälkeen yli kuukauden. Olen varsin innoissani asiasta. Vielä hetki sitten kun näytti siltä, että ainoa mahdollisuus nähdä perhettä ja ystäviä on muuttaa pois Seattlesta. Nyt ei tarvitse. Toivottavasti ymmärsin tullin muuttoautoa ja Suomessa käyntejä koskevat säännöt oikein.
Töitä tuolloin tammikuussa toki pitää tehdä: lupasivat yliopistolla järjestää työpisteen.

Se isompi päätös koskee paluulentoa. Lentoni Seattlesta Helsinkiin on nimittäin 6.7.2008, eivätkä lipun säännöt salli päivän muuttamista. Näyttää siis vahvasti siltä, että tämänkertainen Seattlessa oleskeluni loppuu siihen. Päätöksen tekeminen herättää pientä haikeutta, mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että sain päätöksen tehtyä. On mukavaa, että tulevaisuus ei ole täynnä epävarmuutta. Ja onhan tuohon vielä monta kuukautta.

Lisäksi on varmaa, että seuraavien vuosien aikana vietän joitakin muutamien kuukausien mittaisia ajanjaksoja Seattlessa. Se on kuitenkin sitten hieman erilaista olemista. Silloin joudun nimittäin varmaankin taas asumaan samanlaisessa hieman nuhjuisessa valmiiksi kalustetussa ja varustetussa asunnossa, jossa asuin kesän 2006. Ei omia kalusteita, ei itse valittuja tauluja seinällä. Ei myöskään itse valittuja astioita tai lakanoita. Ei juuri muuta omaa kuin vaatteet. Alle vuoden tai varsinkaan alle puolen vuoden vuokrasopimuksia ei juuri mistään muualta nimittäin tältä alueelta saa, eikä kyllä oikein houkuttelisikaan ihan lyhyen visiitin takia alkaa kalustaa tyhjää asuntoa. Omaa autoakaan ei varmasti silloin ole käytössä, ei ainakaan tuliterää, joten elämä on tuollaisilla reissuilla monessa mielessä paljon väliaikaisempaa ja askeettisempaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toihan on kiva, etta sait selkeytta tilanteeseen, vaikka varmasti haikeaa vahan onkin, mutta niinkuin itsekkin sanoit paluuseen on viela aimo harppaus (ja jos takasinkin paasee). Ehka ehdit saamaan siihen mennessa tarpeeksesi eika paluu harmita yhtaan =).

Meilla tilanne on taas auki, eika epavarmuuden kanssa ole lystia, etenkin kun tarvii ottaa huomioon lapset kouluinensa ja murehtia kaikensorttista asiaan, jos toiseenkin, liittyvaa. Stressikerroin hiukan koholla, eika helpostusta luvassa vahaan aikaan, kun eivat koskaan meinaa saada paatoksia aikaseksi ennenkuin suurinpiirtein toinen jalka on jo koneessa, blaah.

Antti kirjoitti...

Aivan. Minun ei kyllä auta yhtään valittaa. Kaikki kun on niin työn kuin kaiken muunkin puolesta vain omasta päätöksestäni kiinni. Eipä tarvitse kummankaan suhteen kenenkään muun mielipidettä kysyä. Ottaa huomioon ehkä kyllä, mutta vain kohteliaisuussyistä.