Tänään taas vaihteeksi haikattiin. Kohteena oli Mount St. Helens, eli se 1980 tuhoisasti mossahtanut tulivuori jolta puuttuu huippu. Haikki lähti Windy Ridgeltä ja kääntöpaikka oli Loowit Falls. Matkaa kertyi liki 15 km, korkeuseroa oli varmaan korkeintaan sata metriä. Putouksesta en nyt kuvia näytä, se kun oli pahasti vastavalossa. Muuten oli ihan komiaa. Koko haikki kulki sillä alueella, jonka tulivuoren purkaus aikanaan tuhosi täydellisesti. Kraatterista nousevaa höyryäkin nähtiin, vaikka se nyt ei Yellowstonen jälkeen niin suuria tunteita nostattanutkaan.

Kun tulimme Windy Ridgen parkkipaikalle, taivas yllämme oli liki pilvetön, mutta etäämmällä näkyi paljonkin pilviä. Sekä Mount Rainier että Mount Adams kuitenkin näkyivät haikin aikana aivan selvästi. Sopivasti kääntöpaikkaan päästyämme pilvet syöksyivät laaksoon, ja paluumatkalla ei sitten juuri maisemia ollutkaan. Hyvä ajoitus! Sitä reissussa tuli kyllä mietittyä, että kuinkakohan järkevää on ajaa autolla 300 mailia (kuusi tuntia) jotta saa haikata nelisen tuntia. Ei ehkä kovin järkevää, mutta kyllä maisemat silti hienoja olivat. Nyt oltiin jo niin lähellä kraatteria, että juuri lähempää sitä ei ylös asti kiipeämättä voisi nähdäkään. Ensimmäistä kertaa hahmotin nyt kunnolla, että vuoren uusi kupu on todella kasvanut hyvää vauhtia, ja todellakin tällä tahdilla vuori näyttää aivan normaalilta reilun sadan vuoden päästä.

Loppu tästä blogimerkinnästä on melkoista sillisalaattia: kokosin kaikenlaisia asioita jotka ovat viime päivinä käyneet mielessä.

Opin tänään, että amerikkalaisissa autoradioissa ei voi virittää parillisia FM-kanavia. Siis esimerkiksi 93,3 ja 93,5 MHz onnistuu, mutta 93,4 MHz ei. Saapa nähdä onko tästä isostikin harmia kun tuon auton Suomeen.

Aihepiiriä liippaa seuraavakin miete. Otin aikanaan Comcastin kaapelitelevision ja nettiliitymän. Kolmantena tuotteena heillä on kiinteähintainen lankapuhelin. Koko tämän ajan kun olen Seattlessa ollut mulle onkin tullut lankapuhelinliittymän mainoksia vähintään kerran viikossa. Luulisi jo tajuavan, että en aio ottaa. Paperinhukkakin tuntuu pahalta.

Sellainenkin homma tuli mieleen, että kaikesta hienoistuneisuudesta huolimatta Boisessa on kuitenkin asioita joista huomaa olevansa melkolailla keskellä ei-mitään. Ravintolamme vessan seinällä oli nimittäin Hummer-mainos, jonka teksti kuului "some performance problems can be solved without a prescription".

SMG:n 3.10. julkaistavasta Missä olet laila? -levystä voi odottaa paljon. Nyt MySpacessa on kuultavana Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, jossa Paula Vesala (PMMP) on hieman skitsofreeniselta kuulostavan naisen toinen puolikas. Käykääs kuuntelemassa!