Tänään taas oli selvää, miksi on mukava asua suurkaupungissa. Aina tapahtuu. Nyt tapahtumat vielä tuntuvat keskittyvän tähän aivan kotikulmille Fremontiin. Viime viikonloppunahan täällä vietettiin Oktoberfestiä, ja tänään kaupunginosan täytti häpeilemättömän kaupallinen mutta sitäkin hauskempi Red Bull Soapbox Race. Kaikki on varmaan nähnyt joskus mistä on kyse: lasketaan mäkeä itse rakennetuilla mitä kummallisemmilla härveleillä. Pisteitä saa nopeuden lisäksi tyylistä, ja sitä kilpailijoilla riitti. Amerikkalaiset kyllä osaavat tämän show-homman. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi, ja Fremont Avenue oli täynnä hurraavaa väkeä.

Mäkiautoajeluista suuntasin suoraan USL-1 finaalin, jossa paikallinen Sounders kohtasi Atlanta Silverbacksin. Ilta oli lähes yhtä hieno kuin vajaa vuosi sitten Helsingissä, jossa TamU murskasi HJK:n 3-0 mestaruuden ratkaisseessa ottelussa.

Meidän yli viisikymmenpäiseksi kasvanut porukka kokoontui toki jo tunteja ennen pelin alkua. Stadionille menimme puolitoista tyntia ennen pelin alkua: valmistelemaan bannereita, overhead-lakanoita ja muuta väriämme. Ennen pelin alkua en pystynyt seisomaan paikallani, niin hermostunut olin. Kävelin edestakaisin kentän laitaa ja säädin kaikenlaisia pikku yksityiskohtia, tiedättehän, siirsin banneria pari tuumaa oikealle, suoristelin taittuneita kulmia, lisäilin teippejä. Ei voinut mitään. Enpä olisi ikinä uskonut, että täällä koen tällaisia tunteita jalkapallon parissa.

No, pelihän oli sitten lopulta aivan meidän, ja voitto repesi loppujen lopuksi parin loppuhetkien maalin ansiosta 4-0;ksi. Loppuvihellyksen vihdoin soidessa ryntäsimme kentälle ja aloitimme villin voitontanssin joukkueen kanssa (ne joilla näkyy Fox Soccer Channel voinevat katsoa tämän lähipäivien uusinnoista). Hirveä piiri, ja kaikki halailivat kaikkia; oli hienoa päästä rutistamaan meidän maalivahtia, Chris Eylenderia, joka tämän mestaruuden pitkälti ratkaisi. Joukkue on kaikkineen yksi hienoimmista joita olen kannattanut; meidän kannattajaporukkamme on hitasutunut yhteen aivan samalla tavalla. On siinä jotakin jännää kun todella karunnäköiset äijät kyynelehtivät ja halailevat toisiaan. Muodollisemmat juhlallisuudet seurasimme kiltisti katsomon puolelta, mutta pelin jälkeen vietimme vielä muutaman tunnin joukkueen kanssa läheisessä baarissa. Kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä.