Tänään on ollut pitkä päivä, jona olen nähnyt uskomattoman määrän erilaisia asioita. Herätys oli seitsemältä, eli kuudelta Seattlen aikaa. Päivän ensimmäinen missio oli ajaa Red Lodgeen lounaalle: sinne päästiinkin heti yhden jälkeen. Kiva pikkukaupunki, mutta siitä tämä päivä vasta alkoi.

Ensimmäinen kohde oli Beartooth Highway eli Amerikan kauneimmaksi maantieksi mainittu reitti Red Lodgesta Yellowstonen kaakkoissisäänkäyntiin. Tie kiemurtelee huikeassa vuoristomaisemassa ja nousee lopulta reilusti puurajan yläpuolelle 3345 metriin. Viimeksi minun piti kävellä jotta näkisin tundraa, nyt ajeltiin avoautolla. Molemmissa on tyyliä.

Yellowstonessa ensimmäinen kohde oli Amerikan Serengetiksi mainittu Lamar Valley. Laakso olikin aivan täynnä biisoneita, ja pääsimme muutaman yksilön kanssa aika läheiseen tuttavuuteen. Pimeän tultua pääsimme vähän turhankin lähelle, mutta onneksi äkkijarrutus pelasti ja välimatkaakin jäi ainakin pari metriä. Biisonien lisäksi näimme päivän aikana kaksi kettua (etäisyys kymmenen metriä), mustakarhun pennun (kolme metriä), harmaakarhun (muutama sata metriä), ja koko joukon kanadanhirviä (muutamien metrien päässä). Serengetivertaus lienee silti hieman liioittelua. Upea laakso Lamar toki silti oli, ihan ilman eläimiäkin.

Lamarin jälkeen suuntasimme Yellowstonen Grand Canyonille, jonne ehdimmekin juuri ennen auringonlaskua. Kanjoni on Arizonalaista kaimaansa paljon pienempi, mutta eikä juuri siitä syystä paljon kauniimpi. Mitään leukoja loksauttavaa siinä ei kyllä ole.

Nyt ollaan yötä Gardinerissa juuri puiston pohjoissisäänkäynnin ulkopuolella. Geotermiset nähtävyydet jätettiin tarkoituksella huomiselle. Nyt onkin aika odottava tunnelma.