Ranska on kyllä hieno maa, ja Lyon mukava paikka ja kaupunki. Herrasmiehet kävelevät vastaan täysmittainen patonki kainalossaan, upeat leidit hurmaavat ohikulkijansa, crepet paistuvat kadunkulmissa ja kaduilla saa väistellä koirankakkoja. Kaikki on siis monisatavuotisella tolallaan, kuvittelisin.

Ja paikallinen ruoka, voi siskot ja veljet! Olen joka aterialla syönyt paikallista perinneruokaa Bouchoneissa eli pienissä tunnelmallisissa maalaisravintoloissa. Menu ei ole aina ollut kuin ranskaksi, mutta hyvin on sujunut. Jännitystä ja samalla onnistumisen mahdollisuuksia lisää se, että aina tulee valittua kolmen ruokalajin kokonaisuus. Jännittämättä tietää ainakin sen, että Beaujolais ja Côtes du Rhône maistuvat.

Eilisellä illallisella tiesin tarkalleen mitä tilasin, ja olinkin aika ylpeä pelkästään ranskanmatkoilla hankkimastani kielitaidosta. Tänään tuli vähän takapakkia: luulin tilaavani lounaalla naudanlihaa mutta taisinkin syödä jotakin vasikan sisäelintä. Epäilen munuaista, koska ei tuo oikein maksaltakaan vaikuttanut. Ei ehkä ihan herkkua, mutta menihän tuo. Ja olinhan eilen tilannut lounaalla ihan tarkoituksella anduiletteja eli porsaan mahalaukusta ja paksusuolesta jauhettua makkaraa. Nam!

Mukavaa on myös se, että täällä ei tunnu olevan juurikaan turisteja. Tai jos onkin, he ovat ranskalaisia. Erityisesti olen pannut merkille sen, että yhtään amerikkalaista en ole konferenssialueen ulkopuolella tavannut. Ehkä on niin, että kun koko keskusta on UNESCOn maailmanperintökohde, siitä on vaikeampi markkinoida turisteille kuin yhtä erillistä kohdetta olisi. Oli miten oli, minä nautin tästä täysin siemauksin.