
Paluu USA:aan on mennyt ensimmäisellä neljällä kerralla aina samalla tavalla. Passi on katsottu ja kysytty missä asun ja mitä teen USA:ssa. Ja sillä selvä, lyhyillä Kandan (ja Meksikon sekä useiden Karibian alueen maiden) vierailuiden jälkeen kun ei tarvitse sen kummempia rajamuodollisuuksia tehdä, siis täytttää kaavakkeita, skannata sormenjälkiä, valokuvauttaa kasvoja ja leimauttaa passia, kuten normaalisti. Nyt kun meitä oli enemmän, pääsimme kaikki käymään sisällä näyttämässä paperimme. Oma osuuteni meni aivan kuin ennenkin. Parilla amerikkalaisella oli sen sijaan pientä säätöä. Heillä riittää matkustusdokumenteiksi ajokortti ja syntymätodistus, mutta nämä kaksi saivat tylyhköä palautetta siitä, että syntymätodistukset olivat alkuperäisten sijasta kopioita. Asiasta selvittiin vastaamalla pariin kysymykseen, joita kysyttäisiin USA:n kansalaisuutta haettaessa. Ensimmäisen presidentin nimen tiesivät molemmat, mutta itsenäisyysjulistuksen kirjoittajan tiesi vain toinen. Tästäkin selvittiin kuitenkin toki muutamassa minuutissa. Vieressämme jonottaneelle pariskunnalle sen sijaan todettiin ensimmäiseksi "olette siis käyneet Afganistanissa". Poistuessamme panin merkille, että yksi rajavalvoja oli tekemässä autolle melko perusteellisen näköistä tarkastusta.
Ja laitanpa tähän loppuun vielä äsken kotioveni tuntumasta ottamani valokuvan. Kuvassa oleva silta on se kahdeksankaistainen, ja taustalla näkyyy Olympian vuoriojono. Joku kehui minulle, että kannattaa mennä joskus rannalle katsomaan auringonlaskua. Tänään olisi varmaan ollut hyvä päivä siihen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti