Kävin tänään lounaalla amerikkalais-suomalais-kiinalaisella porukalla. Jostain syystä keskustelu ajautui alueiden oikeuteen erota valtiosta ja julistaa itsensä itsenäiseksi. Ja sitä kautta Amerikan sisällissotaan.
Etelän kenraali Lee oli kotoisin Virginiasta, ja hän vastusti kotiosavaltionsa eroamista Yhdysvalloista. Virginia kuitenkin erosi Yhdysvalloista ja liittyi Konfederaatioon sisällissodan aikana. Lincolnin pyytäessä Leetä johtamaan Yhdsyvaltojen joukkoja Lee kieltäytyi, sillä hän ei halunnut hylätä kotiosavaltiotansa. (Noihin aikoihin osavaltiot olivat paljon tärkeämmässä asemassa kuin nykyisin.) Lee siis periaatteen miehenä ei jättnyt kotiosavaltiotansa, vaikka olikin eri mieltä sen johtajien tekemistä poliittisista ratkaisuista, ja päätyi Konfederaation kuuluisaksi kenraaliksi. Tämän tarinan meille kertoi seurueemme amerikkalainen.
Leen ratkaisu tuntuu äkkiseltään melko radikaalilta, mutta totesinpa kuitenkin lounasseuralleni, että periaate on oikea. Demokratioissa sotilas vannoo uskollisuudenvalansa valtiolle, ei sen johdolle. Tämän voimalla kai monet USAn sotilaat Irakissakin jaksavat edes joten kuten. Diktatuureissa on toki usein toisin: esimerkiksi Nazi-Saksassa sotilaat vannoivat uskollisuusvalansa Führerille. Tähän sitten seurueen kiinalainen totesi, että Kiinassa vala vannotaan Kommnunistiselle puolueelle. Kiusallinen tilanne. Vaihdoin puheenaihetta.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
7 kommenttia:
Hmm... jäin miettimään tuota. Suomen sotilasvalan relevantti osahan menee näin: "Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa."
Jonkun netissä olevan sivuston mukaan Puolustusvoimat on pyydettäessä määritellyt esivallan seuraavasti: "Esivaltaa ovat maassamme virallisesti valtaa pitävät tahot kuten hallitus ja eduskunta."
Joten kyllä sillä valtion johdolla on ainakin tässä demokratiassa aika iso rooli sotilasvalassa. Tietty sitä ei ole sidottu mihinkään yhteen henkilöön, kuten esim. Saksassa aikanaan oli.
Minusta tuossakin luvataan puolustaa valtiota. Laillisen esivallan puolustaminen on valtion puolustamista. Ei abstraktia asiaa (valtio) voi puolustaa jos ei ole mitään konkreettista (laillinen esivalta) jonka kautta tämän voi tehdä. Tämä on helppo nähdä etenkin kun lainaamasi katkelma laitetaan kontekstiinsa. Sotilasvalahan alkaa näin:
"Minä N.N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta."
En oikein ymmärrä, miksi valitsen lainaamasi katkelman relevantiksi osaksi tämän sijasta. Sitä lainaamaasi katkelmaa ei valaa vannova joukko edes toista, vaan sen lukee vain esilukija. Tuo alku lainaamani toistetaan. Minusta tuo alku on se oleellisin osuus, loppu on tarkentavaa (siinähän on paljon muutakin kuin nämä mitä tässä tuli esiin).
Sen takia, että tuo isänmaan puolustaminen on vähän itsestään selvää. Sen sijaan sinä sanoit postissasi, että demokratioissa ei vannota valoja valtion johdolle -- ja koitin lainauksella näyttää että kyllä se esivalta on tuossa valassa aika voimakkaasti mukana, vaikka siitä muita osia lainailisi kuinka.
Mutta enemmänkin miestiskelin siis tuota Leen tapausta. Oliko se siis vannonut valansa osavaltiolle vai liittovaltiolle? Ekassa tapauksessa päätös tuntuu aika ymmärrettävältä periaatteeltaan, jälkimmäisessä tapauksessa taas en ymmärtäisi periaatetta.
Luemme kyllä tuota valaa aika erilailla. Ei liene tarpeen toistaa edellisen kommenttini alkua.
Leen sotilasvaloista en kyllä tiedä, eli siinä kohdassa päättelyketjussa on kyllä katkos. Sen tiedän, että noihin aikoihin osavaltio oli ihmisille se tärkeä asia, ja liittovaltio oli abstrakti taustavoima (vrt. EU ja sen jäsenvaltiot).
Jospa nyt kuitenkin vielä jatkan. On aivan eri asia luvata puolustaa valtaapitäviä instituutioita (presidentti, eduskunta, jne) kuin luvata puolustaa valaa annettaessa vallassa olevia valtaapitäviä (sen hetkinen presidentti, eduskunta, jne). Tämä on se ero, jota ihan alunperin ajattelin.
Joo, noin jos ilmaiset itseäsi niin olen samaa mieltä. Alkuperäisestä kirjoituksestasi vaan sai erilaisen kuvan.
Ok, Minusta valtion johto viittaa yksiselitteisesti henkilöihin, ei instituutioihin.
Lähetä kommentti