Nyt sitten alkaa olla jokseenkin selvää, että elokuussa kaikki tutut suomalaiset työkaverit ovat poissa, eikä uusiakaan ole tulossa, ei ainakaan ennen syksyä. Ilmasilta Tampereen ja Seattlen välillä on siis ainakin tilapäisesti rikki. Voi myös olla, ettei uusia innokkaita tutkijavierailijoita ilmaannu myöhemminkään, ja jos vielä erään innokkaan viisumiasiat eivät ratkea, saan olla täällä sitten lopun aikaa ainoana. Jotenkin olen tottunut siihen, että aina on ympärillä suomalaisia, jotka olen tuntenut ainakin joidenkin vuosien ajan. Ehkä on toisaalta hyväkin, että tulee sitten väkisinkin vietettyä entistä enemmän aikaa muiden kavereiden kanssa.

Vaikka kai niiden viisumiasioiden pitäisi ratketa. Jotenkin sitä vain alkaa olla skeptinen, kun asia on nyt ollut vireillä puolisen vuotta, eikä homma oikein etene.