Joskus sitä pysähtyy ihmettelemään. Poikkesin työpäivän lomassa pankissa tallettamassa shekin, jolla työnantaja korvasi edellisen työmatkan kulut. Shekin saaminen ja tallettaminen tilille ei tuntunut mitenkään kummalliselta toiminnalta. Vaikka pitäisi. Eikä sekään että pankkineiti kysyi, miten päiväni oli siihen asti mennyt, vaikka sen nyt erityisesti pitäisi. Sen jälkeen ajoin Dick's Drive-In hampurilaisravintolaan, josta otin hampurilaisen ruokajuomaksi suklaapirtelön. Sekään ei tuntunut mitenkään kummalliseslta, vaikka pitäisi. Takaisin päin ajellessani mäen päällä risteyksessä näkyivät ensin Olympian lumihuippuiset vuoret lännessä, ja sitten keskustan pilvenpiirtäjät etelässä. Siinä kohtaa alkoi tuntua vihdoin tuntua kummalta, jopa epätodelliselta. Olenko oikeasti täällä? Onko tämä oikeasti minun oma autoni? Söinkö juuri hampurilaisen suklaapirtelön kera? Onko shekkien käsittely oikeasti minulle arkipäivää?

Työpaikan kahviautomaatin espressovalinta on alkanut tänään toimia. Latte ylimääräisellä espresso-shotilla on oikeastaan ihan hyvää. Kaipaan silti vanhaa kunnon kahvinkeitintä.