tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Autoni mp3-levyjä soittavassa cd-soittimessa on ärsyttävä piirre: satunnaissoitto on nimittäin kaukana satunnaisesta, samat biisit toistuvat jatkuvasti. Ja tämä ei todellakaan ole mitään kuvittelua. Esimerkiksi Egotripin Hiljaisuus (joka on aika masentavan kuuloinen kappale) on soinut joka kerta ensimmäisen viiden kappaleen joukossa. Ärsyttävää!

Eilisestä reissusta jäi raportoimatta paluumatkan käynti intiaanikasinolla. Käynti kesti odotetusti noin viisi minuuttia: meininki oli aivan kuin Las Vegasin halvoilla pikkukasnoilla. Siellä ei siis ollut mitään nähtävää, ja tiheä tupakansavukin alkoi kirvellä silmiä. Reservaatteihin ei näemmä yllä Washingtonin osavaltion laki siltäkään osin. Hämmästyttää muutenkin tällainen kaksinaismoralismi, että vedonlyönti on muuten ehdottomasti lailla kiellettyä (edes rahapeliautomaatteja ei saa olla reservaattien ulkopuolella), mutta reservaateissa kaikki on sallitua. Onko valkoisen miehen syyllisyydentunne näin voimakas?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikös se uhkapelioikeus ole nimenomaan intiaanireservaateille laillisesti ja tarkoituksella myönnetty Washingtonissa? Että voisivat siten elättää itseään, ja päästä pois reservaattien kurjuudesta. "God helps those who help themselves" tai jotain siihen suuntaan, amerikkalaiseen ajattelumalliin. Aika irvokasta kyllä!

Antti kirjoitti...

Itse asiassa se on liittovaltion laki. Ja kyllä, ensin initaaneilta vietiin maat ja annettiin tilalle huonoa viljelyskelvotonta maata joka ei valkoiselle miehelle kelvannut – ja 1980-luvun lopulla Korkein oikeus ja Kongressi antoivat tilalle kasinot.