Tänään iltapäivällä oli tasan kuukausi siitä, kun tulin Seattleen. Kävelin West Seattlen rantaa (kuva) ja kuuntelin suomalaista musiikkia, ja yhtäkkiä tulin ajatelleeksi, että minulla ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista koti-ikävää. Aika onkin mennyt todella nopeasti, eikä huonoja hetkiä ole juuri ollut. Tietysti joitakin ihmisiä on ikävä, varsinkin yhtä pientä ja joitakin vähän isompia, mutta muuten ei ole Suomen kesää mitenkään erityisen ikävä. Houstonissa koti-ikävä oli aina läsnä ihan toisella tavalla. Kirjoitinkin tänään yhdelle kaverille Suomeen, että elämäni Seattlessa ei loppujen lopuksi niin kovasti poikkea elämästäni Tampereella, toisin kuin Houstonissa. Toisaalta ehkä sekin vaikuttaa koti-ikävättömyyteen, että olen täällä niin paljon lyhyemmän ajan.
Päivän pieni hauska havainto oli se, että keskustan parkkimittarit toimivat aurinkoenergialla. Kaipa täällä siis talvellakin ainakin joskus sade taukoaa sen verran että aurinko pääsee nuo lataamaan.
1 kommentti:
Yhden pienen äidille tuli ihan tippa silmään.
- Riitta
Lähetä kommentti