Takaisin Seattlessa. Olipa Kandassa mukavaa. Lisäilin reissun aikana tekemiini blogimerkintöihin kuvia. Yllä oleva on yksi suosikeistani Whistleristä.

Seattleen palaaminen tuntui kyllä jännältä, ihan samaan tapaan kuin aikoinaan Houstoniin paluut pidemmiltä reissuilta. Oli mukava palata tuttuihin ympyröihin. Stone Waytä ajaessa tuntui aika samalta kuin Viinikan liikenneympyrää lähestyessä kun tulee Tampereelle lentoasemalta: onpa kiva olla kotona. Ja sitten kuitenkaan nyt en ole varsinaisesti kotona.

Reissu siis alkoi rykäisyllä Seattlesta Whistleriin. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta Seattlen ja Vancouverin ruuhkat kavattivat ajoajan neljästä tunnista kuuteen tuntiin. Myös rajalla meni oma aikansa, vaikkakaan USA:n viranomaiset eivät meitä pysäyttäneet. Kanadalaiset ottivat meidät ulkomaalaisina jalkaisin sisälle vastailemaan muutamaan kiperään kysymykseen, mutta päästivät meidät sitten eteenpäin. Takaisintulo oli vielä helpompi. Kanadalaiset eivät meistä olleet kiinnostuneet, ja USA:n rajavalvonta tyytyi tarkistamaan passit ja kysymään pari kysymystä. Mitään lappuja ei tarvinnut täytellä.

Whistlerissä pääsin siis laskettelemaan. Jäätiköllä rinteet nyt olivat mitä olivat, mutta pääsinpähän suksille, ja se oli pääasia. Ja onhan siinä oma viehätyksensä, että saa lasketella heinäkuussa. Osa porukasta lasketteli shortseissa ja teepaidassa, mutta itse katsoin parhaimmaksi pitää kuoripuvun päällä. Laskupäivän jälkeen suuntasimme kohti Vancouveria, jossa hotelli oli varattu kahdeksi yöksi.

Vancouver ei sinänsä juuri poikennut USA:n kaupungeista. Isoin ero taisi olla se, että useat keskustan pilvenpiirtäjät ovat asuinrakennuksia eivätkä liiketiloja. Sellaisia ei täällä Etelä-Amerikassa juuri missään näykkään. Lähinnä Shanghai niistä tuli mieleen. Ehkä tästä syystä downtownin muodostama skyline ei ollut niin suunnitellun ja tyylikkään näköinen, kuin yleensä jenkkikaupungeissa.


Ehkä mieleenjäävin paikka oli Vancouverin chinatown, jonka kaduilla oli kaupan todella eksoottisen näköistä ruokatavaraa. Kävimme siellä lauantaina lounaalla, ja sanotaan nyt vaikka niin, että ilmeisesti löysimme ravintolan, joka ei ole suunnattu turisteille. Ruoka oli kuitenkin maultaan hyvää.