Salt Lake Citystä löytyi motelli, jossa langaton nettiyhteys toimii. Näinpä sain korjattua matkan varrella kännykällä tekemäni blogimerkinnät kuntoon. Osa niistä jopa puuttui kokonaan, jostain syystä kaikki postaukset eivät ole menneet perille. Kuvia lisäilen myöhemmin, sillä sänky houkuttelee enemmän kuin niiden säätäminen. Hieman ennen Salt Lake Cityä mailimittariin tuli 2500 mailia täyteen. Kilometreinä se on reilu 4000, joten keskimääräinen ajopäivä on ollut yli 650 kilometriä jos laskuihin ei oteta maanantaita, joka vietettiin paikoillaan Las Vegasissa. Ennen matkaan lähtöä mainitsemani 5000 kilometriä ei tule pätemään, sillä siihen ei oltu otettu huomioon suurta osaa kansallispuistoissa tehtävää ajoa.



Tämän päivän ohjelmassa oli Arches National Park, joka oli täynnä käsittämättömiä punaiseen hiekkakiveen muodostuneita kaaria. Ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleisen kaaren alla olevista ihmisistä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka valtavia kaaret ovat.

On kyllä aivan uskomatonta, miten erilaisia ja toinen toistaan hienompia maisemia on tullut nähtyä. Kansallispuistoissa kävely on ollut parasta, mutta kyllä auton ikkunastakin on maisemaa piisannut. Tällä hetkellä tuntuu, että Utah on ollut matkan paras osuus. Aivan mieletön paikka, tulkaa kaikki tänne! Ainakin kaikki amerikkalaiset tuntuvat niin tekevän: missään muualla en ole nähnyt niin paljon eri osavaltioiden rekisterikilpiä autoissa. Onhan tämä aika keskellä, mutta todella kaukaakin on tultu, aina itärannikkoa myöten. Alla oleva kuva eilisestä motellista kertoo paljon siitä, miltä tässä osavaltiossa näyttää.


Ilta päätettiin käymällä Salt Lake Cityssä oluella ja Buffalo wingseillä motellin läheisessä baarissa. Mormoonit eivät siis ole estäneet oluen tarjoilua kirkkoonsa kuulumattomille. Tosin alkoholijuomia saa Salt Lake Cityssä käsittääkseni vain jos tilaa ruokaa. Siis ihan niin kuin 70-luvulla Suomessa.