Ja matka jatkuu. Istun Riikaan lähtevässä koneessa, ja tunnelma on olosuhteet huomioon ottaen korkealla. Pienenä voittona sain hätäuloskäyntipaikan, josta puutuu edessä oleva penkki kokonaan. Ihmeen vähän tosiaan harmittaa siihen nähden, että minunhan piti olla Tampereella kahdelta iltapäivällä, mutta nyt en kyllä ole kotona ennen kuin aikaisintaan kahdelta yöllä. Sånt är livet. Ite läksin.

Välillä minulle lupailtiin jo hotelliyötä Varsovassa, ja sen verran pahasti ajatus Varsovan vanhan kaupungin näkemisestä pinttyi mieleeni, että en voinut vastustaa kiusausta piipahtaa siellä, vaikka taksihommiksi meni ja sittenkin aikaa perillä oli alle puoli tuntia. En kadu yhtään. Sitä paitsi taksimatkoihin meni sopivasti kaikki (złotyiksi ensin vaihtamami) ylijääneet korunat.

Kaikki näkemäni näytti todella vanhalta, ja oli jotenkin mahdoton kuvitella, että kaikki on todellisuudessa rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisethan rankaisivat varsovalaisia sodan loppuvaiheen vastarinnasta tuhoamalla Varsovan täydellisesti maan tasalle.