Tänään päätin käydä Lübeckissä. Sinne minut veti havaintoni, että vanha kaupunki on UNESCOn listaama sekä tietysti se että do oikein keksinyt mitä Hampurissakaan tekisin. Junamatkakin on alle tunnin, joten helppo oli lähteä.

Vanhasta punatiilisestä hansakaupungista on valitettavasti varsin vähän jäljellä. Tulikin vähän sellainen olo, että saksalaisia kaupunkeja on päässyt UNESCOn listalle poliittisen korrektiuden vuoksi. Esimerkiksi raatihuoneen tori oli pilattu karsean näköisillä uudisrakennuksilla. Ja lisäksi torin pilasivat järkyttävän rumat torimyyntipöydät ja -kojut.

Vaikuttavin paikka oli 1200-luvulta peräisin oleva Pyhän Marian kirkko. Tosin tämäkin oli pommitettu maan tasalle 1940-luvulla, joten käytännössä kyseessä oli 1950-luvulla valmistunut kirkko. Tässä siis oikein korostuu se ikuinen ongelma joka vanhoissa rakennuksissa on: niitä on aina jouduttu korjailemaan vuosien saatossa enemmän tai vähemmän radikaalisti, eikä "alkuperäisyyttä" ole mitenkään helppo määritellä. Monestihan korjaustöissä on tehty radikaaleja muutoksiakin. No, joka tapauksessa toisen maailmansodan pommituksissa pudonnut ja kappaleiksi pirstoutunut kirkonkello oli koskettava näky.

Lübeckin symboli on Holstentor, jonka alitse kävelin sekä kaupunkiin tullessani että sieltä poistuessani. Ihan komea portti, mutta siitäkään ei ollut likikään kaikki alkuperäinen tallella.