Olin unohtanut miten ahdasta Ryanairin penkeissä on. Polvet osuvat minunkin kokoisella koko ajan edessä olevan penkin selkänojaan vaikka siitä on tilan säästämiseksi otettu lehtitasku pois. Penkki ei myöskään kallistu, mikä on toisaalta edellä mainittu huomioon ottaen ihan hyvä juttu, mutta takaa sen ettei nukkumisesta tule mitään. Mutta kyllähän tuon kärsii kun halvalla pääsee.


Bremenin lentokenttä taasen on Washington DC:n Nationalin ohella kätevimpiä mitä on. Kenttä on sopivan pieni ja sieltä pääsee keskustaan raitiovaunulla noin kymmenessä minuutissa. Jo terminaalista ulos astuessa on sellainen olo että on saapunut perille kaupunkiin.

Itse Bremenissä nyt ei ihmeitä ole. Vanha kaupunki on ihan viihtyisä, mutta se on äkkiä nähty. Am Marktilla on UNESCOn maailmanperintölistalla oleva 1400-luvun alussa valmistunut raatihuone, Roland-patsas ja tuomiokirkko, ja Schnoorin alueella on kapeita kujia ja 1500- ja 1600-luvulta peräisin olevia rakennuksia. Juuri muuta täällä ei sitten olekaan. Kaupungin muuritkin on purettu, ja niiden tilalla on puisto. Vanhan kaupungin ulkopuolella Weser-joen rannalla vanhalla Schlachten satama-alueella on ihan mukavia Biergarteneita, mutta tuopit ovat täkäläiseen tyyliin pieniä neljänneslitran tuoppeja.

Saksaa on ollut mukava puhua. On se vain kuitenkin mukava olla maassa, jossa ymmärtää kieltä. Ei ole ihan niin ulkopuolinen olo.