Tänään lähdin töiden jälkeen kiertämään Tamperetta kameran kanssa samanlaisella asenteella kuin minulla on ollut tapana kiertää Seattlea. Kyllä sitä vain Tampereellakin on monia varsin valokuvauksellisia paikkoja. Kerron jokaisesta kuvasarjasta tai kuvasta niiden alla.

Kierros alkoi Tuomiokirkolta. Minusta se on tosi nätti kirkko sisältä ja ulkoa. Aina ei tarvitse olla suuri tehdäkseen vaikutuksen. Kirkkoa vastapäätä on Klassillinen lyseo. Minulla ei ole tähän opinahjoon mitään siteitä, mutta rakennus on ihan hieno, ja nyt sain upean tummansinisen taivaan sen taakse. Oikeastihan molempien ylläolevien näkymien taivas oli suunnilleen samanvärinen, mutta kun valo tulee eri suunnista ja kuvauskohde on toisessa paljon vaaleampi ja lähempänä, saa pokkarinkin säädöillä ihmeitä aikaan.

Tuomiokirkolta siirryin Pyynikin harjulle Rollikkahallien yläpuoleiselle näköalapaikalle. Olen useasti miettinyt, että täällä pitäisi käydä joskus kun on hyvä keli. Nyt oli riittävän hyvä.

Näköalapaikalta oli ilmeistä siirtyä Pyynikin näkötornille. Ennen munkkikahveja ja näkötorniin kiipeämistä kävin kuitenkin kuvaamassa läheisillä kallioilla, joilta näkyy Pyhäjärvi. Näillä kallioilla tuli teini-iässä humalluttua erinnäisiä kertoja. Valo vain ei riittänyt kovin järkeviin kalliokuviin, joten saatte tyytyä näköalatorniin ja kallion reunalla olevaan hieman käkkäräiseen mäntyyn.

Munkki oli tietenkin loistava, mutta eipä olleet maisematkaan hullummat. Myös Hervanta erottui kaukana horisontissa metsän keskellä. Ylimmässä kuvassa näkyviä harjun mäntyjä katsellessani aloin miettiä kuinka kauan Pyynikin harjua on suojeltu. Vastauskin löytyi parkkipaikalla olevasta taulusta: 1840-luvulta lähtien. Puita on kyllä taatusti tuon jälkeen kaadettu useastikin, mutta isojen männtyjen muodostoma metsä aivan kaupungin ytimessä on silti aika vaikuttava juttu kun sitä pohtii.

Pyynikiltä siirryin Pispalan haulitornin juurelle. Torni on rakennettu vuonna 1908 ja sitä käytettiin haulien valmistamiseen vielä vuonna 1972. Punainen väri näyttää hienolta sinistä taivasta vasten. Onneksi tornia on kunnostettu aktiivisesti, ja nykyisin ei liene pelkoa että se purettaisiin. Sellaistakin uhkaa käsittääkseni vielä 80-luvulla oli ilmassa.

Seuraava pysähdys oli Hyhkyssä Pyhäjärven rannalla. Tästä näkyy hienosti pyynikin harju ja Haulitorni. Idean pysähdykseen sain sunnuntaina kun ajoin mökiltä kotiin. Moottoritielle tosin maisemat näkyivät hienommin koska se on useita metrejä ylempänä. Moottoritielle näkyy myös Näsinneula, mutta Hyhkyn rantakallioilla se jää harjun taakse.

Lopuksi poikkesin vielä Rantatieltä Näsijärven rantaan kuvaamaan Näsinneulaa. Harmi vain että Näsinneula on aika ruma torni. Jos tuolla seisoisi esimerkiksi Space Needlen veroinen kaunistus, siitä saisi monesta suunnasta aika uskomattoman hienoja kuvia.