Tänä viikonloppuna tuli avattua mökkeilykausi. Meidän mökin pihassa on aina lämpimämpää kuin muualla, ja tälläkin kertaa tuli oltua pari päivää pääasiassa shortseissa ja t-paidassa. Siinä olikin tämän vuoden kaksi ensimmäistä shortsipäivää. Mökillä oli myös kivan näköistä, kun kaikissa puissa oli pienet lehdet. Tällaisena en ollutkaan nähnyt mökin pihaa kuin viimeeksi kolme vuotta sitten.
Muodostin oman yhden hengen etujoukkoni, joka vastasi siitä, että vauvaperheen tullessa paikalle mökki on lämmin ja imuroitu, että padasta löytyy kuumaa vettä ja että ruoka on pöydässä tai ainakin melkein. Ajoitus meni lopulta lähes nappiin kun ruoka ei ollut ihan valmista kun muut tulivat – siitä toki vastuun siirrän sille joka muisti lähtöhetken sijasta soittaa vasta Nokian kohdalta. Kaikille tuli nimittäin vasta vauvan ensimmäisen parkaisun jälkeen mieleen, että on ihan hyvä että nuorimmainen saa ruokailla ennen kuin muiden ruoka on pöydässä. Ruokana oli uusia perunoita, marinoitua porsaan sisäfileitä, pekoniin käärittyjä tuorejuustolla täytettyjä sieniä, grillattua sipulia ja kirsikkatomaatteja sekä salaatti. Uusien perunoiden hinnasta en halua puhua, mutta hyviä olivat.
Kuvat on otettu Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistossa, jossa kävin tänään sunnuntaina. Puisto on vain noin 30 kilometrin matkan päässä mökiltä, joten siellä voisi käydä uudestaan sitten kun useammat suon kukat kukkivat. Ihan vaikuttava paikka se oli tänäänkin. Ylin kuva on otettu Puurijärven lintutornista, ja loput kuvat on otettu Isosuon pitkospuilta. Tai tuo yksi kuva jossa näkyy vettä on Kauvatsajoen rannasta, eikä se tarkkaan ottaen käsittääkseni edes ole kansallispuistossa. Sinne käveltiin parin kilometrin mittaista pistopolkua, jolla maisemat olivat ihan kivoja, mutta sen verran yksitoikkoisia, että pistin osan matkasta juoksuksi. Suon päällä makaavat pitkospuut joustivat juuri mukavasti, niin että juokseminen tuntui varsin lennokkaalta. Harha-askeliin ei vain ollut paljoa varaa.
Kokemäenjokikin tuli ylitettyä päivän aikana kolmella eri maantiesillalla, mutta eipä tullut pysähdyttyä valokuvaamaan. Mietin kuitenkin, että vaikkei Kokemäenjoki mikään valtavan leveä joki olekaan, en ole USA:ssa nähnyt montaakaan leveämpää jokea. Vain Mississippi, Missouri ja Columbia tulevat mieleen. Esimerkiksi Colorado ja Rio Grande ovat todella kapeita puroja. Tai tarkemmin ajatellen Hudson Manhattanin kupeessa ja Potomac pääkaupungin rajalla kuuluvat listalle, mutta jotenkin vain urbaanissa ympäristössä nähdyt joet ensin unohtuivat.
Isosuo oli kyllä aivan erilainen suo kuin taanoinen päiväretkikohteeni Torronsuo. Isosuolla on paljon kuivempaa ja sillä kasvaa paljon enemmän puita. Torronsuo onkin minusta hieman hienompi kohde. Käveltävää molemmilla on suunnilleen saman verran, mikä on kyllä myös varsin riittävästi.
Muodostin oman yhden hengen etujoukkoni, joka vastasi siitä, että vauvaperheen tullessa paikalle mökki on lämmin ja imuroitu, että padasta löytyy kuumaa vettä ja että ruoka on pöydässä tai ainakin melkein. Ajoitus meni lopulta lähes nappiin kun ruoka ei ollut ihan valmista kun muut tulivat – siitä toki vastuun siirrän sille joka muisti lähtöhetken sijasta soittaa vasta Nokian kohdalta. Kaikille tuli nimittäin vasta vauvan ensimmäisen parkaisun jälkeen mieleen, että on ihan hyvä että nuorimmainen saa ruokailla ennen kuin muiden ruoka on pöydässä. Ruokana oli uusia perunoita, marinoitua porsaan sisäfileitä, pekoniin käärittyjä tuorejuustolla täytettyjä sieniä, grillattua sipulia ja kirsikkatomaatteja sekä salaatti. Uusien perunoiden hinnasta en halua puhua, mutta hyviä olivat.
Kuvat on otettu Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistossa, jossa kävin tänään sunnuntaina. Puisto on vain noin 30 kilometrin matkan päässä mökiltä, joten siellä voisi käydä uudestaan sitten kun useammat suon kukat kukkivat. Ihan vaikuttava paikka se oli tänäänkin. Ylin kuva on otettu Puurijärven lintutornista, ja loput kuvat on otettu Isosuon pitkospuilta. Tai tuo yksi kuva jossa näkyy vettä on Kauvatsajoen rannasta, eikä se tarkkaan ottaen käsittääkseni edes ole kansallispuistossa. Sinne käveltiin parin kilometrin mittaista pistopolkua, jolla maisemat olivat ihan kivoja, mutta sen verran yksitoikkoisia, että pistin osan matkasta juoksuksi. Suon päällä makaavat pitkospuut joustivat juuri mukavasti, niin että juokseminen tuntui varsin lennokkaalta. Harha-askeliin ei vain ollut paljoa varaa.
Kokemäenjokikin tuli ylitettyä päivän aikana kolmella eri maantiesillalla, mutta eipä tullut pysähdyttyä valokuvaamaan. Mietin kuitenkin, että vaikkei Kokemäenjoki mikään valtavan leveä joki olekaan, en ole USA:ssa nähnyt montaakaan leveämpää jokea. Vain Mississippi, Missouri ja Columbia tulevat mieleen. Esimerkiksi Colorado ja Rio Grande ovat todella kapeita puroja. Tai tarkemmin ajatellen Hudson Manhattanin kupeessa ja Potomac pääkaupungin rajalla kuuluvat listalle, mutta jotenkin vain urbaanissa ympäristössä nähdyt joet ensin unohtuivat.
Isosuo oli kyllä aivan erilainen suo kuin taanoinen päiväretkikohteeni Torronsuo. Isosuolla on paljon kuivempaa ja sillä kasvaa paljon enemmän puita. Torronsuo onkin minusta hieman hienompi kohde. Käveltävää molemmilla on suunnilleen saman verran, mikä on kyllä myös varsin riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti