En nykyisin käy juuri koskaan nuorison tanssiravintoloissa, mutta kuluneen reilun kuukauden aikana olen päätynyt hieman vastentahtoisesti kahteen eri tamperelaiseen versioon. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että näissä ravintoiloissa soitetaan samaa musiikkia kuin niissä soitettiin noin kymmenen vuotta sitten kun kävin niissä enemmän. Mitä näitä nyt on, Dr. Alban, Mr. President, Ace of Base ja niin edelleen; kyllä ainakin minun ikäiset lukijat tietävät. Tuntui kuin olisin hypännyt aikakoneeseen. Silloin 90-luvulla ravintoloissa oli toisinaan kasari-iltoja, mutta nyt taitaa joka ilta olla ysäri-ilta.
Mietin sitten, että olisikohan syy yksinkertaisesti se, että Suomessa valtavirran ravintolan pitää soittaa musiikkia, joka on kaikille tuttua. Nykyinen listamusiikki ei ole mitenkään erityisen tanssittavaa, joten on sitten kaivettu esiin nämä kymmenen vuoden takaiset eurodance-hirvitykset esiin. Vai?
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
1 kommentti:
Olen seuraillut blogiasi melko säännöllisesti varmaankin noin vuoden, alunperin osuin paikalle blogin Seattle yhteyksien seurauksena. Mukavaa luettavaa noin muutenkin, joten ajattelin kommentoida kun kysymys esitetään.
Itse hiukan nuoremman polven edustajana olen ainakin kiitollinen jos kyseisissä tanssiravintoloissa hiukan vastentahtoisesti vieraillessani musiikkilinja mukailee 90-lukua. Musiikki on tanssittavampaa ja muutenkin mukavampaa meteliä kuin nykyinen huokailu ja rytmittömyys.
Ainakin eräissä valtakunnan rajojenkin ulkopuolelle ulottuvan ketjun juottoloissa musiikkimaku kysymyshän on ratkaistu siten, että tiloista löytyy eri osastot eri musiikkikategorioille. Omakohtainen kokemukseni kuitenkin on, että ainakin hiljaisempina iltoina nuo suomipop/ysäri karsinat ovat suosituimpia.
Lähetä kommentti