torstaina, joulukuuta 18, 2008

Seattlessa on tullut lunta siihen malliin, että aivan entisillä kotikulmillani lasketaan pulkkamäkeä. Kieltämättä vähän harmittaa että koko sinä aikana kun itse asuin Seattlessa ei kaupunkiin tullut lunta. Olisi ollut mukava tämäkin kokea. Työpaikoilla on kuulemma hiljaista. Esimerkiksi eräs Microsoftilla työskentelevä kaverini totesi, että heidän sadan hengen toimistollaan vain viisi ihmistä oli tullut tänään töihin. Tämä kaverini on kotoisin Illinoisin osavaltiossa, ja naureskelee Seattlelaisten kädettömyydelle lumessa samaan tapaan kuin suomalaiset usein naureskelevat amerikkalaisten meiningille. Hän oli kuitenkin valinnut tällä kertaa kulkuvälineeksi auton sijasta bussin. En kyllä itsekään uskaltaisi autoilla Seattlessa lumikelillä. Omat ajotaidot toki riittäisivät, mutta en uskaltaisi luottaa lumeen tottumattomien ajotaitoihin. Meininki voisi olla vaikka tällaista tai tällaista (videoilla mäet ovat taatusti paljon jyrkempiä kuin miltä näyttää). Ainakin tuo ensimmäinen video on Portlandista, ja siellä lumi on yhtä harvinaista kuin Seattlessa ja muutenkin ilmasto on hyvin samanlainen.

Kotonakin on ollut poikkeuksellisia sääilmiöitä. Nimittäin, olen nyt kolmatta viikkoa Suomessa, ja ainakin tuntuu siltä, että tänään näin sinistä taivasta ensimmäisen kerran koko aikana. Aika masentavaa.

Seattlessakin on toki talvella aika harmaata, mutta nyt tätä Suomen harmautta katseltuani olen todennut, että on sitä seattlelaisen ja suomalaisen harmauden välillä sentään iso ero. Ensiksi se ilmeinen: Seattle on niin paljon etelämpänä kuin Tampere, että siellä on pilviselläkin kelillä huomattavasti kirkkaampaa, ja päivät ovat talvella selvästi pidempiä kuin täällä. Se vähemmän ilmeinen havainto on se, että Suomessa taivaan valtaava pilvimatto on paljon masentavampi. Se on tasaisen harmaa, vailla mitään tekstuuria tai rakennetta. Seattlessa on yleensä pilviä useissa kerroksissa, ja ainakin alin kerros on yleensä täynnä aukkoja. Se tekee taivaasta vähemmän masentavan näköisen, ja tällä tuntuu olevan yllättävän iso vaikutus mielialaan. Seattlessa voi lähes aina taivaalla nähdä siellä täällä hieman valkoisempia kohtia, joista voi myös ainakin kuvitella tulevan enemmän auringonvaloa läpi.

6 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Terveisia taalta lumen keskelta! Tosiaan, eipa kannata paljon luottaa paikallisten ajotaitoon nailla keleilla. Kavin tanaan hoitamassa asioita ja kymmenen mailin matkaan meni tunti!
Pistin myos merkille kuinka tallaisessa lumisateessakin paikalliset kulkevat edelleen shortseissa.

Antti kirjoitti...

Rohkeaa toimintaa!

Illodina kirjoitti...

Niinpa. Timon duunipaikalla oli tasan kaksi tyontekijaa eilen vartijan kaverina, Timo itse ja toinen suomalainen :).

Kaytiin eilen illalla Seattlessa. Liukasta ja kylmaa oli. Ihmiset ajelivat onneksi hyvin varovasti, ne siis jotka sinne olivat uskaltautuneet. Hupaisaa vain, kun jotkut iskevat ketjut alle, mutta sitten ajavat niilla tuhatta ja sataa kera kauniiden kipinoiden :).

Taalla on ky-ly-ma!
(Totta muuten puhuit tuosta taivaasta :D)

Antti kirjoitti...

No ei siellä nyt oikeasti voi kylmä olla, sanoisi Illinoisilainen kaverininkin! ;-)

Linda kirjoitti...

Hei totta tuo taivashuomio! Täällä on sama, että vaikka taivas on harmaa (niin kuin yleensä), niin se on silti kaunis ja jännittävä. Mutta tänään paistaa aurinko, lähden jouluhuvipuistoon :-)

Antti kirjoitti...

Johtuisikohan tuo taivashomma valtamerestä?