Muuttoautoni autoverotuspäätös oli saapunut ilmeisesti perjantain postissa. Nollaveropäätöshän sieltä tuli niin kuin pitikin. Tullin arvion mukaan autoni arvo on noussut puolessatoista vuodessa noin 6500 euroa. Ei huono.

Koska autoverotuspäätöksen myötä kaikki auton paperit olivat valmiina, vein sen tänään suoraan muutostyöt tehneestä autokorjaamosta katsastuskonttorille. Kaikki meni niin kuin pitikin: auto läpäisi katsastuksen ja sain kilvetkin paikalleen. Auton muutto-operaatio on siis siinä mielessä ohitse. Auton pakolliset muutostyöt maksoivat noin 460 euroa, katsastus 100 euroa ja kilvet noin 30 euroa. Sitä ennen olin maksanut 1000 euroa rahdista, 130 euroa vakuutuksesta, 380 euroa huolintafirmalle ja 200 euroa ensimmäisestä katsatuksesta. Niinpä auton muutto-operaatio maksoi noin 2300 euroa. Kun tätä vertaa mainitsemaani auton arvon nousuun, voi sanoa että kannatti. Toki kalliimman auton tuominen olisi kannattanut vielä enemmän.

Kaikenlaista puuhaa tässä on auton osalta kuitenkin vielä edessä. Sain eturekisterikilven paikalleen helposti autovarusteliikkeistä yleisesti saatavan muovisen standardisovittimen avulla. Takakilven kanssa tulikin sitten vähän säätöä. Autooni ei nimittäin mahdu taakse tavallinen suomalainen kilpi, vaan saain sellaisen kapean kaksirivisen mallin. Tämä on sikäli ongelmallista, että tällaiselle kilvelle ei näytä olevan sovittimia kaupan. Nopeana ratkaisuna sahasin toisen ostamani sovittimen kahdesta kohtaa poikki, ja kiinnitin kilven sovittimen päätypalasten avulla. Tämä ei ole kovin kaunis ratkaisu, sillä sovittimen palaset eivät nyt ole kokonaan kilven takana. Sahaamalla sovittimen palaset sopivan muotoiseksi asennuksen saa toki suunnilleen kauniiksi.

Erikoista tässä kilpihommassa on minusta se, että katastuskonttorit eivät yleensä tarjoa mitään ratkaisua. Annetaan vain kilvet kouraan ja sanotaan että pihasta saa ajaa kun kilvet ovat paikallaan. Onneksi olin sen verran selvittänyt asiaa, että älysin varata nuo kilpisovittimet ja ruuvimeisselin mukaani. Ja tietenkin oli myös tärkeää, että olin säilyttänyt amerikkalaisen rekisterikilven kiinnityksessä käytetyt ruuvit, niitä kun tietenkin tarvittiin kilpisovittimien kiinnitykseen. Rautasahan sain sentään katsatuskonttorilta lainaksi, eli sen verran tähän sai tukea.

Yhdessä asiassa tänään tuli pientä takapakkiakin. Tavallaan. Selvisi nimittäin, että tähän malliin ei saa lohkolämmitintä. Maahantuoja ei tuo niitä Suomeen, ja Volkswagenin edustaja Seattlessa sanoi ettei Volkswagen myy niitä USA:ssa lainkaan. Se vähän ihmetyttää, sillä Suomen talvi ei käsittääkseni ole yhtään mitään esimerkiksi Minnesotan talveen verrattuna, Alaskasta puhumattakaan. Minun kyllä joka tapauksessa oli tehnyt mieli asentaa polttoainekäyttöinen lämmitin, jonka saa käyntiin tekstiviestillä. Nyt on kai sitten pakko tehdä niin. Tai no, saa kai lohkolämmittimiä tarvikeosinakin, mutta webastoa alkaa nyt tehdä mieli.

Lisäksi autokorjaamo oli vähän tyrinyt ohjelmallisten päivitysten kanssa. Takaluukun avausnapista aukeaa nimittäin nyt bensatankin luukku ja päin vastoin. Huomasin tämän kun yritin avata takaluukkua avainten kauko-ohjaimella, ja näytti siltä että mitään ei tapahdu. Oli aika surrealistinen tunnelma, kun huomasin bensatankin luukun olevan auki. Täytyy siis soitella autokorjaamolle heti aamulla. Toivottavasti tämä nyt ei ole mikään erikoinen softavika. Tai ehkä tämä ei ole edes ohjelmallinen tyriminen, vaan ovat tyrineet fyysistä johdotusta asentaessaan takasumuvalon johdotusta.