Tänä aamuna herätyskello soitti klo 6. Katselin väsyneillä silmillä nousevan auringon punaiseksi värjäämää taivasta, ja mietin että ehkä nousemisesta aiheutunut tuska vielä palkitaan. Päivän kohteena oli Mount Rainier.

Vuori tarjosikin tänään monenlaista. Aamu aloitettiin Sunrisesta, jossa aurinko paistoi ja vuoren huippu näkyi pilvien yläpuolella. Haikkimme suuntautui Mount Fremont Lookoutille (pituus 9 km, korkeuseroa 238 metriä). Harmi vain, että näköalapaikalta ei oikein mitään nähnyt, sillä nousimme hyvin nopeasti pilveen, ja siellä sitten oltiin koko aika. Ihan jännässä kivikossa kyllä käveltiin, ja luntakin löytyi sekä vuoristojärven rannasta että aluskavillisuuteen tarttuneena.

Haikilta oltiin takaisin autolle jo ennen yhtä, joten aikaa jäi muulle kiertelylle. Syksyn 2006 tulvien tuhoama tie Sunrisen ja Paradisen välillä on vihdoin korjattu ja avattu, joten lähdimme kiertämään vuorta. Matkalla päästiin muun muassa first growth -metsään, siis sellaiseen, jonka puita ei ole tiettävästi koskaan kaadettu. Puut eivät yltäneet ihan samoihin mittoihin kuin Kalifornian punapuut, mutta isoja ovat nämäkin. Ja sitä paitsi, nämä ovat punapuista poiketen ihan kunnon puutavaraa, joka kelpaisi vaikka talon rakentamiseen. Metsässä kävellessä sataa ripotti, mutta eipä sitä juuri huomannut, kun päällä oli melkoisesti sateensuojaa.

Paradiseen ajettiin siinä toivossa, että nähtäisiin paljon vuoriston kukkia. Ja kyllähän niitä nähtiinkin, ja monen värisiä. Neljä viikkoa sitten siellä oli kuulemma vielä ollut maa täynnä lunta, mutta nyt alkoi jo olla viimeiset hetket nähdä kukkia. Aikaikkuna niiden näkemiseksi on siis varsin lyhyt. Kukkien lisäksi nähtiin viisi peuraa.