Konferenssi alkoi eilen, mutta minä en siihen lopulta juuri osallistunut. Olin nimittäin sopinut tapaavani yhteistyökumppaneitani paikallisella yliopistolla, ja siellä menikin sitten lopulta koko päivä. Aamun keynote-puheen sentään ehdin käydä kuuntelemassa. Vancouverista ehdin nähdä lähinnä tämän businessalueen kiiltäviä pilvenpiirtäjiä.


Tänään sain konferenssista irti jo paljon enemmän, vaikka lounastauko vähän venähtikin, kun päätin käydä Capilano-joen kanjonin yli menevällä riippusillalla. Tiesin paikan turistirysäksi, mutta en silti osannut pysyä sieltä poissa. Ja kyllähän huojuva riippusilta kieltämättä olikin ihan jännä, varsinkin kun korkeutta ja pituutta oli niinsanotusti riittävästi. Itse kanjonikin oli sitäpaitsi ihan hieno. Lähes 30 dollarin pääsymaksu on kyllä ihan järjetön, mutta näin siinä kai käy, jos miljoonakaupungista pääsee julkisilla luontonähtävyyteen. Jos paikallista metsää ei olisi koskaan nähnyt eikä olisi aikaa mennä minnekään pidemmälle, tämä olisi kyllä oiva paikka ja ihan elämys. Minulle täkäläiset valtavat puut ovat toki aivan tuttua kauraa, sillä luonto on läntisessä Washingtonissa kokolailla täsmälleen samanlaista.

Paluumatkalla katselin Vancouverin keskustaa vesibussin ikkunasta, ja pohdiskelin, että Seattle näyttää mereltä käsin paljon hienommalta.