Junalla matkustaminen on Pohjois-Amerikassa hieman erilaista kuin Euroopassa. Sain tutustua tähän taas kerran, kun matkustin tänään Amtrakin junalla Seattlesta Vancouveriin. Koko touhu on nimittäin täällä kaikin puolin samankaltaista kuin lentokoneella matkustaminen. Lipun olin ostanut ennakkoon, mutta istumapaikkani määräytyi vasta check-inissä asemalla. Check-in alkoi puoli tuntia ennen junan lähtöä, ja junaan alettiin päästää sisään 10 minuuttia ennen sen lähtöä. Tästä syystä asemalle oli ohjeistettu tulemaan se puoli tuntia ennen junan lähtöä. Systeemi on aika raivostuttava, koska asemalla saa siis jonottaa kaksi kertaa. Tai kolme, jos ei ole ostanut lippua ennakkoo, sillä lipunmyynnille on toki oma tiskinsä ja jononsa. Ja on turha kuvitellakaan, että tulisi asemalle eurooppalaiseen tapaan juuri ennen junan lähtöä.

Käsimatkatavarana sallitaan kaksi pientä laukkuä, ja lisäksi ruumaan saa kolme maksimissaan 23 kiloa painavaa laukkua. Nämä jätetään lähtöasemalla virkailijalle, ja perillä ne saa lentokentiltä tutulla tavalla hihnalta. Lentomatkustamisesta tuttua on myös se, että mukana pitää olla henkilöllisyystodistus myös USA:n sisäisillä matkoilla. Tosin henkilöllisyyttä ei tarkisteta rutiininomaisesti, vaan pistotarkastuksina vähän samaan tapaan kuin raitiovaunuissa tarkistetaan Euroopassa liput vain pistotarkastuksina.

Jopa junasta poisuminen menee samaan tapaan kuin lentokoneesta poistuminen. Perillä Vancouverissa juna ajoi ensin raiteen päähän, ja peruutti siitä sitten erikseen asemalle. Tämä vertautuu hyvin kiitoradalla rullaamiseen. Hieman ennen kuin juna pysähtyi, kuulutettiin, että kaikkien on jäätävä istumaan paikoilleen siihen asti, että omasta vaunusta on annettu poistumislupa. Ja se muuten kesti kauemmin kuin lentokoneessa.

Junia Seattlesta lähtee kahdeksan päivässä, yksi Vancouveriin Kanadaan, kolme Portlandiin Oregoniin, yksi Eugeneen hieman pidemmälle Oregoniin, yksi Bellinghamiin Washingtonin pohjoisrajalle, yksi Los Angelesiin ja yksi Chicagoon. Eipä tällä lentokenttämäisellä systeemillä taitaisi Seattlen pieni rautatieasema paljon suurempia liikennemääriä vetääkään.

Tuo junamatka Seattlesta Chicagoon kestää muuten aikataulun mukaan 47 tuntia, ja Los Angelesiinkin kestää 36 tuntia. Nuo ovat sikäli pitkiä aikoja, että omalla autolla matka-aika puolittuu. Vancouveriin pääsee sentään juuri alle neljässä tunnissa, mutta on sekin paljon siihen näiden että matkaa on vain 230 kilometriä. Junat ajavat täällä todella hitailla nopeuksilla, ja lisäksi matkustajajunat joutuvat väistämään tavarajunia, jolloin aikataulut voivat pettää pahan kerran. Eräs seattlessa asuva tuttuni kertoi taannoin tarinaa junamatkasta Seattlesta San Joseseen: juna oli myöhästynyt yli kymmenen tuntia. En voi vannoa, että tarina on totta, mutta en yhtään hämmästyisi vaikka olisi.