Muuttojärjestelytkin etenevät hissukseen. Tai no lähinnä autoon liittyvät asiat etenevät, huonekalujen myymisruljanssiin olen valmistautunut vasta henkisesti. Tällä viikolla posti toi kaksi tärkeää asiaa: kosteudenimijiä ja auton euromallisen valokytkimen.

Kosteudenimijät ovat niitä paperipussissa olevia pieniä rakeita, joita kaikki varmaan ovat saaneet esimerkiksi elektroniikka- tai kenkäostosten yhteydessä. Nyt tuli vähän isompia pusseja: paino 125 grammaa per pussi ja pusseja on 32. Tuota määrää suositeltiin kokonaiselle kontille, joten eivätköhän nuo yhden auton suojaa komeasti. Olisin toki ostanut pienemmän määrän jos olisi ollut tarjolla, mutta eipä noiden hinta (55 dollaria eli noin 35 euroa) päätä huimannut. Paketti löytyi täältä. Jostakin toisesta blogista muistan lukeneeni, että irtotavarana saa samaa ainetta havalla, olikohan alle viisi taalaa per kilo. En oikein osaa perustella itselleni, miksi olisin muutaman kympin takia nähnyt sen vaivan että olisin tuota irtotavaraa jostakin rautakaupasta metsästänyt ja sitten vielä pussittanut sen itse.

Euromallista valokytkintä taasen tarvitaan siksi, että Suomessa takasumuvalo on pakollinen varuste, mutta täällä ei. Niinpä sitä ei myöskään autossani ole, eikä myöskään ole kytkintä josta valon saisi päälle kun se on asennettu. Löysin netistä kaupan, jolla on hyllyssä aitoja VW:n eurovalokatkaisimia. Hintakin oli ihan edullinen, ja kun Suomessa tuosta voidaan kiskoa ihan mitä tahansa (ja saatavuuskin voi olla mitä sattuu), oli ostopäätös aika helppo tehdä. Katkaisimen vaihtokin näemmä sujuu aivan ilman työkaluja alle minuutissa, mutta jospa sitä kuitenkin olisi kokeilematta tässä vaiheessa. Nyt vain toivon ettei takasumuvalon asentaminen ole Suomessa kovin kallista, ja jännitän ettei vain katastusmies sitten Suomessa keksi kovin pitkää listaa muita muutettavia asioita.

Eilen illalla taasen soitin erääseen suomalaiseen vakuutusyhtiöön kysyäkseni auton vakuuttamisesta rahdin ajaksi. Lupasivat että joku asiasta tietävä soittaa takaisin tänään illalla (varhain aamulla Suomen aikaa). Tämä ensimmäinen puhelu oli kyllä aika jännittävä. Linjassa oli vähän viivettä, ja ilmeisesti asiakaspalvelijalta meni ohi kun sanoin auton olevan tulossa USA:sta. Mikään muu ei kai voi selittää sitä, että minulta kysyttiin olenko tulossa Suomeen samalla laivalla kuin autoni. Muutenkin minulla oli koko ajan sellainen tunne, että asiakaspalvelija on joko ihan hukassa tai ei kuule mitä puhun. Aivan lopussa kun sanoin antavani numeroni täällä USA:ssa, asiakaspalvelija ehdotti että aluksi pitää sitten valita suunnaksi 358. Toivottavasti puhelimeni kuitenkin myöhäisillassa soi.