Auton kuljetusvakuutukseen alkaa vähitellen tulla selkoa. Pyysin lopulta tarjouksen kahdesta isosta suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, ja tarjouksissa on yllättävän paljon eroa. Toinen nimittäin suostuu vakuuttamaan auton vain lähtömaan käyvästä arvosta, kun taas toisessa voi vakuuttaa myös vastaavan auton Suomen arvon mukaan. Tässä tapauksessa näissä on aika iso ero. Molemmissa tapauksissa vakuutuksen hinta on prosenttimäärä vakuutusarvosta, ja näissä prosenteissakin on yllättävän paljon eroa: 0,885 % ja 0,6212 %. Suomen arvon mukaan vakuuttavassa firmassa on tuo pienempi prosentti, joten siellä Suomen arvon mukaan vakuuttaminen ei tule edes juurikaan kalliimmaksi kuin toisessa firmassa USA:n arvon mukaan vakuuttaminen.

Muut muuttojärjestelyt ovat edelleen pelkän idean asteella. Alan vakavasti harkita, että tiedustelen paikallisilta lahjoituksia vastaanottavilta tahoilta, hakisivatko he asunnollisen tavaraa pois. Ilmeisesti tällaisia lahjoituksia voisi jopa vähentää verotuksessa, mutta siihen ei taida energia riittää.

Muistelen taannoin valitelleeni, että tuleva lyhyt Kalifornian reissu ei herätä suurta innostusta. Siinä on sentään tapahtunut muutos. Olen pikkuhiljaa alkanut tutustua reissuun osuviin kansallispuistoihin hieman tarkemmin, ja en malta odottaa näihin pääsyä. Reissuun osuu muunmuassa viimeksi vuonna 1915 purkautunut tulivuori, halkaisijaltaan viisitoistametrisiä mammuttipetäjiä ja asuttamaton saaristo Los Angelesin edustalla. Sinällään kaikki nuo ovat aiemmilta reissuilta tuttuja elementtejä, mutta tuntuu vakaasti siltä, että tämän reissun kohteissa nämä elementit saattaisivat olla hienoimmillaan. Lisäksi Kalifornia on aina Kalifornia, hyvässä ja pahassa.

Tähän reisuunhan olen siis lähdössä siksi, että auto pitää joka tapauksessa ajaa Los Angelesiin, ja lähtökiireistä huolimatta tuntui fiksulta tehdä vähän muutakin kuin ajaa 1800 kilometriä Interstate 5 -moottoritietä pitkin. Kiertely palkitsee karkeasti arvioiden 600 lisäkilometrillä.