Tänään tuli oikein ryminällä todettua, ettei IKEAn halvimpia tuoleja ole tarkoitettu työtuoleiksi. Vuoden se kesti, ei enempää. Liekö tämä niin suuri yllätys. Yleensä periaatteeni on, että en osta huonoa tavaraa. En koe olevani niin rikas että siihen olisi varaa.

Tästä tuli mieleeni se, kun taannoisella road tripillä jouduin tinkimään vähän muistakin periaatteistani, ja kävin Walmartissa ostoksilla. Oli vain pakko saada halvat aurinkolasit ja äkkiä, ja vitosellahan sieltä sitten sai sellaiset jotka olen nyttemmin heittänyt menemään. Väkisin tulee kyllä mieleen, että on siinä jokusta ihmistä riistetty, että tuohon hintaan lasit kaupan hyllylle on saatu.

Mutta se mistä tämä tuli mieleen on ne muut tuotteet joita ostettiin: gallona vettä, mandariineja ja banaaneja. Vesi oli pahan makuista. Mandariinit näyttivät kauniilta mutta maistuivat erittäin pahalta. Banaanit olivat myös virheettömän näköisiä, mutta sisältä ne olivat täysin ruskeita. Ihan niin kuin aurinkolasit, nämä tuotteet näyttivät päältä aivan hyviltä, mutta olivat todellisuudessa täyttä roskaa. Kieltämättä yllätyin, että kyseiseen kauppaliikkseeseen kohdistamani odotukset täyttyivät näin täydellisesti.