Kanada on kyllä jännä paikka. Ensinäkemältä se on ihan kuin USA, mutta se on sittenkin erilainen. Sitä on hankala panna sanoiksi. Lausahdus Kanadassa on ilmainen terveydenhoito ja USA:ssa tuliaseita kylläkin tietyllä tavalla tiivistää eron.
Kaikenlaista pientä tuli kyllä viikonlopun aikana havainnoitua. Kuten vaikkapa se, että Whistlerissä kaikki työntekijät tuntuivat olevan australialaisia hiihtopummeja. Hissipojat, hiihdonopettajat, tarjoilijat,
you name it. Kansainyhteisö on varmaan siinä mukana oleville ihan hieno asia.
Myös kieli on Kanadassa paikoin erilaista. Esimerkiksi siellä WC on
washroom kun täällä etelässä on käytössä kummallinen
restoroom. Toinen heti mieleen tuleva on että suuntavilkut ovat siellä
flashers kun täällä on
signals. Ehkä sitäkään sanaa ei voi täällä etelässä käyttää. Ainakin google nimittäin löytää tuolla hakusanalla jotain ihan muuta kuin suuntavilkkuja.
Laskujen osalta pidennetty viikonloppu Whistlerissä oli kerrassaan mainio. Lauantaina oli aamupäivällä aika pilvistä, mutta sunnuntai ja maanantai saatiinkin laskea lähes pelkästään auringossa. Valokuvia katsellessa tuli kyllä mieleen, että taisin keskittyä valokuvaamisen sijasta laskemiseen. Ja se on ihan hyvä se.
Rinteet olivatkin minusta aivan loistavia. Tosin rinnealueen kokoa ehkä hieman liioitellaan. Kyllä minulle jäi sellainen kuva, että vaikkapa Portes du Soleilissa (jossa olin viime keväänä) on paljon enemmän laskettavaa. Vaikea näitä toki on näin perstuntumalta vertailla.
Whistlerin kylä on rakennettu 1980-luvulla (ensimmäinen hiihtohissi kylläkin avattiin vuonna 1966), ja mallia on otettu eurooppalaisista alppikylistä. Tämä kyllä näkyykin, ja paikka on tavallaan ihan viihtyisä. Kaikki on kuitenkin ihan feikkiä, ja se kyllä hieman häiritsee. Whistler on hiihtokeskusten Las Vegas.
Kuuden tunnin ajo mennen tullen joka tapauksessa todellakin kannatti. Tänään lasketeltiin ensin koko päivä ja sitten ajettiin Seattleen. Ihmeen kivuttomasti se meni, vaikka Vancouverin ruuhkissa meinasi hermo taas kerran mennä. Sea-to-Sky Highway saatiin ajettua auringon laskiessa, ja maisemat olivat kyllä vielä upeampia kuin viimekertaisella kesäisellä reissulla.
Kaikenlaista pientä tuli kyllä viikonlopun aikana havainnoitua. Kuten vaikkapa se, että Whistlerissä kaikki työntekijät tuntuivat olevan australialaisia hiihtopummeja. Hissipojat, hiihdonopettajat, tarjoilijat, you name it. Kansainyhteisö on varmaan siinä mukana oleville ihan hieno asia.
Myös kieli on Kanadassa paikoin erilaista. Esimerkiksi siellä WC on washroom kun täällä etelässä on käytössä kummallinen restoroom. Toinen heti mieleen tuleva on että suuntavilkut ovat siellä flashers kun täällä on signals. Ehkä sitäkään sanaa ei voi täällä etelässä käyttää. Ainakin google nimittäin löytää tuolla hakusanalla jotain ihan muuta kuin suuntavilkkuja.
Laskujen osalta pidennetty viikonloppu Whistlerissä oli kerrassaan mainio. Lauantaina oli aamupäivällä aika pilvistä, mutta sunnuntai ja maanantai saatiinkin laskea lähes pelkästään auringossa. Valokuvia katsellessa tuli kyllä mieleen, että taisin keskittyä valokuvaamisen sijasta laskemiseen. Ja se on ihan hyvä se.
Rinteet olivatkin minusta aivan loistavia. Tosin rinnealueen kokoa ehkä hieman liioitellaan. Kyllä minulle jäi sellainen kuva, että vaikkapa Portes du Soleilissa (jossa olin viime keväänä) on paljon enemmän laskettavaa. Vaikea näitä toki on näin perstuntumalta vertailla.
Whistlerin kylä on rakennettu 1980-luvulla (ensimmäinen hiihtohissi kylläkin avattiin vuonna 1966), ja mallia on otettu eurooppalaisista alppikylistä. Tämä kyllä näkyykin, ja paikka on tavallaan ihan viihtyisä. Kaikki on kuitenkin ihan feikkiä, ja se kyllä hieman häiritsee. Whistler on hiihtokeskusten Las Vegas.
Kuuden tunnin ajo mennen tullen joka tapauksessa todellakin kannatti. Tänään lasketeltiin ensin koko päivä ja sitten ajettiin Seattleen. Ihmeen kivuttomasti se meni, vaikka Vancouverin ruuhkissa meinasi hermo taas kerran mennä. Sea-to-Sky Highway saatiin ajettua auringon laskiessa, ja maisemat olivat kyllä vielä upeampia kuin viimekertaisella kesäisellä reissulla.
4 kommenttia:
Hienon näköiset kelit, upea juttu ettei tullut sitä valitettavan tavallista räntää!
Suuntavilkuista kuulee täällä pariakin ilmausta, mutta ainakin meillä päin eniten käytetty sana on "indicators". How precise :)
Ja vielä ihan kolmatta ja tähän kuulumatonta asiaa: pääsin viimeinkin viikonloppuna näkemään Across the Universe-elokuvan (kun kerran tuli DVD:lle....) ja tykkäsin kyllä. Olin kehuista huolimatta oikeastikin yllättynyt, sillä musikaaleihin liittyy aina sellainen inhottava myötöhäpeäriski kun kesken ihan järkevän oloisen toiminnan puhjetaankin laulamaan :) Mutta kuten totesitkin muistaakseni silloin, tässä tarina oli lähinnä sellainen löyhä kehys musiikille ja niinpä niiden välille ei mielestäni syntynyt sellaista hankalaa suhdetta. Laulut oli esitetty tyylillä eikä tarvinnut vanhan faninkaan kiristellä hampaitaan ja cameot olivat ihan hauskoja.
Kiitos kaunis siis vinkistä, ilman sitä tuskin olisin uskaltautunut leffaa katsomaan.
Niinpä. Kyllä sitä moneen kertaa todettiin, että kävipä hieno tuuri kelien kanssa. Pakkastakin oli sen verran, etteivät rinteet menneet iltapäivälläkään sohjoksi.
Ja kappas, tuossa suht äskettäin kävi mielessäni, että oletkohan nähnyt Accross the Universeä ja että mitäköhän pidit siitä. Kiva kun tykkäsit!
Whistlerin epävakaisista keleistä tuli mieleen oma visiittimme sinne pari vuotta sitten kun saimme kokonaisen viikon kärvistellä vesi- ja räntäsateessa. Joten teillä kävi kyllä mahtava tuuri kelien suhteen. Juuri ehkä eniten keleistä johtuen paikasta jäi vähän laimea kuva enkä tiedä viitsisinkö välttämättä lähteä uudelleen ainakaan koko viikoksi.
Olen ihan samaa mieltä, että monet Alppien keskukset kyllä pesevät Pohjois-Amerikkalaiset hiihtopaikat mennen tullen ja tunnelma Euroopassa on kuitenkin ihan toista. Jos vaan dollarin kurssi ei tästä enää paljoa heikkene niin jatkossa varmasti tulee mietittyä tarkemmin pysyäkö tällä mantereella vai lentääkö samantien Eurooppaan laskemaan.
Hienon ja houkuttelevan näköistä siellä kyllä auringonpaisteessa näyttää olevan :-)
Ikävän usein sitä kuulee, että jollakin on osunut Whistlerin lomalle kurjat kelit. Kyllähän se kai niin on, että sisämaassa olisi suuremmalla todennäköisyydellä aurinkoista.
Tunnelma Alpeilla on todellakin aivan toista luokkaa kuin mitä Pohjois-Amerikassa. Ovathan Alpit täältä kaukana, mutta jos nyt on täällä pidempään jumissa, ymmärrän kyllä kaipuun siine. Minulle alppilomissa ainakin puolet huvista on liittynyt laskujen ulkopuoliseen keski-eurooppalaiseen meininkiin.
Sen sijaan en oikein ymmärrä, miksi Pohjois-Amerikkaan tullaan laskemaan Euroopasta asti. No, tietysti juuri nyt valuuttakurssit suosivat, ja jos puuteria kaipaa, täällä on ilmeisesti paras potentiaali. Siinäkin on vain se, että ei se potentiaali välttämättä toteudu.
Lähetä kommentti